Näyttelyssään Suzanne Mooney tutkii pirstoutuneita muotoja, liikkuvia kappaleita sekä siirtymiä materiaalisuuden ja representaation välillä. Hän keskittyy muuttuvassa tilassa oleviin kappaleisiin, jotka ovat sekä kokonaisia että keskeneräisiä, ihmisen tekemiä tai luonnon muovaamia, ihmisten jätteiden jäänteitä tai arvokasta geologista esineistöä.

Mooneyn Hippolyte Studiossa näytteillä olevassa ainutlaatuisessa fotogrammisarjassa leijailee arvoituksellisia muotoja vailla tiettyä kokoa, tiheyttä tai painoa. Teokset realisoituvat lasin kautta, joka on samalla sekä teoksen tekijä, kohde, että toteutuskeino. Jokainen näistä mustaa tyhjiötä vastaan piirtyvistä kappaleista kantaa oman tuhonsa jälkeä – ne ovat jonkinlaisia ajan ja luonnon muokkaamia lasiastioita. Kun ne ovat täyttäneet tehtävänsä esineinä, ne hylätään ja niiden sirpaleet tylsistyvät ja terävät kärjet hiuoutuvat helmen kaltaisiksi pikkukiviksi. Tämä kulutuksen kiertokulku on massatuotannon oire.