Marjaana Kellan rakentamassa näyttelyssä käsitellään valokuvan keskeisimpiä kysymyksiä: kuvan ja toden suhdetta. Superilluusio perustuu kertomuksiin ja dokumentteihin 1960-luvulla Yhdysvalloissa tunnetuksi tulleesta Ted Seriosista, jonka uskottiin kyenneen tuottamaan valokuvia pelkän mielensä voimin. Tämän villin ja karismaattisen laitapuolen kulkijan erikoisia kykyjä tutkittiin ahkerasti, mutta myös kyseenalaistettiin ja esitettiin syytöksiä huijauksesta.

Tedin otti siipiensä suojaan tohtori Jule Eisenbud. Eisenbud oli kiinnostunut freudilaisesta psykoanalyysista ja parapsykologiasta ja hän omisti elämänsä Seriosin kykyjen tutkimiselle. Jule Eisenbudin kokoelma Ted Seriosin valottamista kuvista sijaitsee Marylandin Yliopistossa, josta näyttelyssä käytetyt kuvatiedostot ovat peräisin. Osana näyttelyä on myös katkelma Rebecca Baronin lyhytelokuvasta Detour de Force, joka myös pohjautuu arkistomateriaaliin.

Dokumentaarista materiaalia hyödyntävä näyttely vie katsojan kuvan sisäiselle näyttämölle. Se ei ota kantaa Ted Seriosin kykyjen todenperäisyyteen, vaan hänen tarinansa kehys näyttäytyy allegoriana sille, kuinka silmämme kokema todellisuus kullakin hetkellä rakentuu lopulta mielemme tulkinnoista. Valokuvassa, liikkumattomaksi tallennettuna, todellisuus näyttäytyy meille aina erityisellä tavalla. Tedin valottamissa kuvissa toden ja kuvan suhde asettuu uuteen valoon.