Kuva: Wilma Hurskainen. Consolers.

Wilma Hurskaisen, Kati Leinosen ja Johanna Sjövallin näyttelyssä on esillä
kolme kertomusta ihmisen ja hevosen suhteesta.

Wilma Hurskaisen But I Will Keep Looking into the Muddy Mirror -sarja käyttää lähtökohtanaan hevosen ja ihmisen välistä
suhdetta. Tämä suhde voi olla sopimuksenvarainen: esimerkiksi amerikkalaisen cowboy-kulttuurin
työhevoset pysyvät paikallaan, kun toinen niiden ohjista lepää maassa. Hevosia ei tarvitse sitoa kiinni, vaan
ne opetetaan kunnioittamaan sopimusta. Tämä herättää kysymyksiä vapaasta tahdosta ja
vastuuntunnosta. Eri eläinlajeilla on ihmisen silmissä omat kulttuuriset konnotaationsa, mutta lisäksi eläin
on kuin peili, jossa ihminen voi nähdä oman heijastuksensa.

Kati Leinosen Äimärautio-projekti on edelleen työnalla oleva kokonaisuus. Se kertoo
ihmisen ja hevosen suhteen kautta nykypäivän hevoskulttuurista. Se kuvaa yhteisöä, jossa ihmisiä yhdistää
valtava intohimo ja totaalinen sitoutuminen hevosiin, jolle hevoset ovat elämäntapa. Se myös käsittelee
esteettisen kokemuksen kautta ihmisen kiintymystä hevoseen.

Johanna Sjövallin Taianomainen Hevonen -sarjan kuvissa hevonen on pääkohde, jonka ympärillä valot ja varjot luovat dramaattisen kontrastin.
Sjövall halusi alkujaankin kuviinsa epätodellista, unenomaista tunnelmaa. Pääosassa hevosen uljaus ja sen
luonteenomainen jyhkeys. ”Löysin itse kuvistani tunnusomaisena piirteenä jonkinlaisen melankolian ja
valojen käytöllä tuon kuviin dramatiikkaa. Itse en osaa pitää kuviani taiteena”, Sjövall kertoo. “Kuvissa on
tärkeää tunnelman ohella myös hevosen parhaat puolet.”