Tällaisen tekstiviestin saa Tanssiteatteri MD:n Mikä **t*n Pikku Prinssi –esityksen päähenkilö ensirakkaudeltaan, kun tämä on jo lähtenyt kohti uusia mielenosoituksia Euroopassa. Esitys päättyy pian tämän kohtauksen jälkeen siihen, että taustalle heijastettiin kuvaan taiteilija piirtää livenä Pikku Prinssin ja siirtää sitten valmista kuvaa hitaasti pois kuva-alalta. Ikäänkuin Pikku Prinssi lentäisi pois tähdeltään. Ajattelin tässä kohdassa, että upeaa, Pikku Prinssi kuuntelee sydämensä ääntä.
Menin esityksen jälkeen syömään taustakuvitukset tehneen Petrin ja hänen puolisonsa Jaanan kanssa. Keskustelumme siirtyi esitykseen, ja juuri loppukohtauksesta käyty keskustelu jäi mieleeni ja innosti minua. Jaana pohdiskeli siinä voivan olla kyse lapsuuden lopusta ja vastuuttomista vanhemmista vapautumisena. Taiteilija itse puolestaan huomasi, että viimeinen kuva oli esityksessä ainoa, jossa hän piirsi prinssin siten, että tämän katseen suunta on vasemmalle.
Oli esityksen tekijöiden ajatus loppukohtauksesta mikä hyvänsä, elävä taide läväytti taas eteeni ihmeteltävää ja koettavaa. Olen työssäni paljon tekemisissä ns. käyttökuvan kanssa, jossa ennen kuvan ottamista määritellään usein varsin tarkastikin kuvan viesti. Viestin tulee olla niin selkeä, että kuvan katsoja ymmärtää sen kuvan maksajan toivomalla tavalla. Ja kun ajatellaan esimerkiksi mainoskuvaa, ei kuvan maksajan tavoite ole ainoastaan vaikuttaa haluamallaan tavalla kuvan katsojaan, vaan saada tämä myös toimimaan halutulla tavalla – useimmiten hankkimaan jokin tuote tai palvelu. Näyttökuva toimii toisin: taitelijalla on oma ajatus siitä, mitä hän haluaa välittää kuvan katsojalle. Kun katsoja katsoo kuvaa, tulkitsee hän sitä omasta tavallaan. Katsojan tulkinta voi olla samansuuntainen kuin taitelijan näkemys, tai sitten se voi olla jotain ihan muuta. Molemmat ovat yhtä oikein ja yhtä totta.
Mikä **t*n Pikku Prinssi -esitys koostui tanssista, musiikista, äänistä ja taustaprojisoinneista, joita tehtiin livenä koko esityksen ajan: Lavalla tapahtui koko ajan niin paljon asioita, ettei kaikkea millään ehtinyt havannoida esityksen aikana. Vasta keskustelu muiden esityksen nähneiden kanssa muistutti mieleen useita asioita, joita mielessä vilahti esityksen aikana, ja joita ei olisi muistanut ilman yhteistä keskustelua.
Viime sunnuntain keskustelu oli herkullinen myös spontaniudessaan ja myönteisyydessään. Jokainen keskustelija sai olla omaa mieltään, kukaan ei keskeyttänyt toisen puhetta, eikä varsinkaan väheksynyt tai yrittänyt muuttaa toisen mielipidettä – ja samalla oma mieli avartui muiden ajatuksista. Ja tekikö tähän oman lisänsä se, että olimme vastakkain saman pöydän ääressä (syöden samalla hyvää pizzaa)? Vatsa täynnä taitaa olla myönteisempi, koska kukaan ei valittanut tai negatiivisesti kritisoinut, vaan yksityiskohtia tarkasteltiin hyvässä hengessä. Minä itse taisin olla ainoa kritisoija, kun mainitsin siitä, että olisin valaissut esityksen vähän toisin 🙂
Mitä jos keräisit pienen porukan, menisitte katsomaan valokuva- tai taidenäyttelyä, elokuvaa tai lukisitte saman kirjan? Mitä jos menisitte kahville ja juttelitsitte, millaisia ajatuksia kokemanne herätti. Ja ennen kaikea kuuntelisitte, mitä toisilla on sanottavaa. Luin jostain – kun puhumme, toistamme sitä, minkä jo tiedämme. Kun kuuntelemme, opimme uutta.
Ja sitten lopuksi, miksi valitsin tämän kuvan blogiini. Olin ennen joulua ystäväni luona New Yorkissa. Hän oli päivät töissä, joten minä kävelin kaduilla ja kuvasin, eli lomailin. Tämä ruutu tuli mieleeni, kun mietin tämän ensimäisen blogini sisältöä. Kuvassa on myös vasemmalle ja ylöspäin suuntautuvaa liikettä kuin Mikä **t*n Pikku Prinssi -esityksen lopukohtauksen kuvassa. Ja ehkäpä lintujen vapaa lento voisi kuvata sitä sydämen äänen kuuntelua.
Ja sitten kun äsken avasin kuvakansion käsittelyohjelmassa, huomasin myös viereisen ruudun. Sattumaako?
Hyvää uuden vuoden alkua, blogikausi on nyt avattu. Kuukauden päästä jälleen – ja mistä aiheesta; ”valokuvaukseen liittyvistä ilmiöistä, ihmisistä, kuvista ja kommelluksista – niistä asioista, jotka ovat saaneet minut pohtimaan, tekemään uusia oivalluksia, ja jotka olen kokenut tärkeiksi ja jakamisen arvoisiksi.”
Kuuntele sydämesi ääntä <3