Helsingin keskuskirjasto Oodin Maija-salin ovella kuhisi lauantaina 15.4. Toisen Suomalaisen valokuvan päivän päätapahtuma oli alkamassa. Sisällä salissa olivat MTV3:n kameramies ja toimittaja, joka haastatteli valokuvaaja Ville Juurikkalaa hänen rock-bändikuvauksistaan. Lähetys tuli ulos samana iltapäivänä. Päivää oli mainostettu ahkerasti etenkin somessa. Saliin oli varattu 60 istuinta, mutta osa yleisöstä joutui silti seisomaan.

Oodin ohjelma alkoi rock-valokuvauksella ja päättyi historiallisen Helsingin katumaisemiin. Tapahtuman avasi järjestävän työryhmän puheenjohtaja Matti Kinnunen ja ensimmäisenä puheenvuoron sai valokuvaaja Stefan Bremer. Hän kuvasi bändejä ja nuorison alakulttuureja jo 1960–1970-luvuilla. Koko kuvaaminen alkoi rock-yhtye Creamin ja sen kitaristi Eric Claptonin fanituksesta ja konsertista Kulttuuritalolla vuonna 1967. Siitä tuli ammatti, kun Bremer pääsi 17-vuotiaana Press-Foto -kuvatoimistoon.

Rock jäi, kunnes Stefanin punkia kuunnellut pikkuveli johdatteli takaisin sen pariin 1970-luvun lopulla. Rockiin vei myös Bremerin Taideteollisessa korkeakoulussa aloittama kuvausprojekti Helsinki by Night, jossa hän kuvasi helsinkiläisten nuorten alakulttuureja. Konserttitaltiointeja enemmän Bremeriä kiinnostikin alakulttuurien energia, yleisö ja se, mitä tapahtui baareissa ja backstageilla. Mutta energisiä olivat myös bändit, joita hän kuvasi: amerikkalainen Dead Kennedys sekä suomalaiset Hanoi Rocks ja Sielun Veljet. Bremer kuvasi Sielun Veljille monta levykantta, joita hän tuli vinyyliaikana tehneeksi 50–60 kappaletta. Osaan niistä hän suunnitteli myös graafisen ilmeen. Laakeiden vinyylikansien vaihtuessa pieniin cd-levyihin Bremerin into kansien tekemiseen lopahti.

Bremerin jälkeen lavan otti haltuun seuraavan polven bändikuvaaja Ville Juurikkala. Hänelläkin kuvausharrastus otti vauhtia musiikista, omasta hevibändistä ja kavereiden demo-cd-kansien kuvaamisesta. Juurikkala kuvasi jo lukioikäisenä luokkakuvia ja kunnallisvaalien ehdokaskuvia. Koulun päätyttyä tulivat asiakkaiksi lehdet, ensin City-lehti ja sitten muun muassa Suosikki ja Soundi, jotka veivät takaisin rockiin.

Nykyään Juurikkala työskentelee paljon studiossa. Hän pitääkin itseään oikeastaan muotokuvaajana, joka sattuu kuvaamaan rock- ja pop-bändejä ja artisteja. Kuvia näkyy paljon levykansissa, joista yksi ensimmäisiä oli kansi 2000-luvun alussa juuri maailmanmaineeseen päässeelle Darudelle. Myös kuvaajan työ on maailmalla huomattu. Siinä ovat auttaneet valokuvakirjat muun muassa The 69 Eyesille ja Nightwishille. Kirjat poikivat uusia projekteja ja veivät Juurikkalan vuosiksi Los Angelesiin. Kirjoihin Juurikkala kuvaakin bändejä paljon rock-kuvauksille perinteisten keikkatilanteiden ulkopuolelta.

Kuvaajien teemat tulivat esiin keskustelussa, jonka käynnisti Tuomo Manninen. Kävi muun muassa ilmi, että vuorovaikutus kuvattavien kanssa oli molemmille olennainen osa työskentelyä. Esiintyjät pohtivat myös filmikuvaamisen ja digikuvaamisen eroja omassa työskentelyssään. Mannisen urakka jäi lopulta vähäiseksi, sillä Bremer ja Juurikkala intoutuivat pian esittämään toisilleen jatkokysymyksiä ja keskustelu soljui inspiroituneena, kunnes aika täyttyi.

Ohjelman päätti Kadonnutta Helsinkiä etsimässä -sivuston perustajan Tero Kiikarin valokuville rakentunut esitys muuttuvasta Helsingistä. Yleisö sai seurata katumaisemassa tapahtuneita muutoksia Constantin Grünbergin ja Kari Haklin valokuvaamina. Valokuvat dokumentoivat muun muassa rakennuskannan, autokannan ja kaupungin elinkeinorakenteen muutoksia Lönnrotinkadulla, Vaasankadulla ja Museokadulla. Kiikari kertoi, että hänen aloittamallaan sivustolla eniten tykkäyksiä keräsivät nuoruuttaan muistelevien ihmisten peukutukset 1960–1970-luvuilla otetuista kuvista.

Yleisö osallistui kysymyksin ja omin kommentein vilkkaastikin rock-kuvaajien keskusteluun ja Helsinki-teemaan. Oodin tapahtuma oli menestys, josta on hyvä jatkaa ensi vuonna.

Muuallakin järjestettiin tapahtumia juhlapäivän merkeissä. Helsingissä Kameraseura ry järjesti muuttomyyjäiset, ja Kymen Kamerat ry järjesti Kotkassa niin ikään myyjäiset. Väkeä Karhulan torille veti paikalle maksuton kaverikuva ja tilaisuus jutella valokuvauksesta. Juhlapäivää Helsingissä järjestävä työryhmä toivoo, että tulevaisuudessa suomalaista valokuvaa juhlistetaan juhlapäivänä ympäri Suomen.