Hilja Raviniemi: Sininen kosketus

Suomalaisen taiteen historiassa on monia nimiä, jotka ovat jättäneet lähtemättömän jäljen kulttuuriimme. Yksi näistä merkittävistä taiteilijoista on valokuvaaja Hilja Raviniemi (os: Sievänen). Vaikka hänen nimensä ei ole yhtä tunnettu kuin monien muiden aikalaistensa, hänen vaikutuksensa suomalaiseen valokuvataiteeseen on merkittävä ja ansaitsee tulla esille. Tämä artikkeli kertoo Hilja Raviniemen elämästä, hänen työstään valokuvaajana ja hänen perinnöstään suomalaisessa taiteessa.

Hilja Raviniemi syntyi 1915. Jo nuorena Hilja osoitti kiinnostusta valokuvaamiseen ja valokuvien kehittämiseen, vaikka tuohon aikaan valokuvaaminen oli vielä suhteellisen harvinaista. Hän oli itseoppinut valokuvaaja. Tämä itsenäinen ja päättäväinen asenne oli ominaista koko hänen uralleen.

Raviniemi tuli tunnetuksi erityisesti kokeellisista röntgenkuvistaan ja veikeistä kissakuvistaan.

Vaikka Hilja Raviniemi oli mestari maisemavalokuvauksessa, hän ei rajoittunut siihen. Hän kokeili rohkeasti erilaisia tekniikoita ja aiheita. Hänen muotokuvansa olivat herkkiä ja inhimillisiä, ja hän oli erityisen taitava taltioimaan ihmisten persoonallisuudet valokuviinsa. Hänen abstraktit kokeilunsa valokuvaamisessa olivat edelläkävijöitä aikanaan ja ovat edelleen vaikuttavia.

Hilja Raviniemi ei ollut vain valokuvaaja vaan myös valokuvausalan edelläkävijä Suomessa. Hän oli myös aktiivinen valokuvausjärjestöissä ja osallistui näyttelyihin, joissa hänen töitään arvostettiin laajalti. Hän perusti Kameraseura Ry:hyn Tyttöjen kerhon vuonna 1963. Raviniemi oli Kameralehden toimitussihteeri miehensä Eero Raviniemen toimiessa päätoimittajana. 

Valokuvaajan työssään Hilja Raviniemi oli poikkeuksellisen sitoutunut. Hän matkusti ympäri Suomea ja ikuisti maisemia ja ihmisiä vuodenaikojen vaihteluissa. Hänen intohimonsa valokuvaukseen oli selkeästi nähtävissä hänen laadukkaissa ja tarkoin harkituissa töissään.

Vaikka Hilja Raviniemen taide saavutti tunnustusta ja arvostusta aikanaan, hänen nimensä on valitettavasti jäänyt monille tuntemattomaksi vuosien varrella. Tämä saattaa johtua osin siitä, että valokuvauksen alkuvaiheissa taiteilijoiden työtä ei aina arvostettu yhtä korkealle kuin maalaustaiteessa. Lisäksi hänen aikansa oli haasteellinen naistaiteilijoille, ja monet heistä jäivät vaille ansaitsemaansa tunnustusta.

Hilja Raviniemi kuoli 1973, mutta hänen valokuvansa elävät edelleen. 

Hilja Raviniemi oli rohkea taiteilija, joka uskalsi kulkea omia polkujaan valokuvauk­sessa. On aika arvostaa hänen panostaan suomalaiseen valokuvataiteeseen ja muistaa hänen nimensä yhtenä niistä, jotka ovat auttaneet muokkaamaan suomalaista taidekenttää. 

Adolfo Vera: Jos en minä, niin kuka? 

Veran näyttely on läpileikkaus taiteilijan teoksista vuosilta 1977-2023. Vera on kuvannut chileläisten pakolaisten elämää Suomessa ja samalla omaa kokemustaan Suomeen integroitumisen vaikeudesta.

Näyttely on tutkielma ihmiskuntaa määrittävistä valtarakenteista. Teoksissaan Adolfo Vera käsittelee muun muassa kolonialistisen liikkeen seurauksia, erilaisia kansalaisuuksia sekä maahanmuuttoa ja liikettä. Samaan aikaan Vera tarkastelee myös itseään kuvaajana ja siihen liittyvää valtaa. 

Adolfo Vera (s. 1955) on Chilessä syntynyt, suomalainen valokuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Vantaalla.

Patricia Rodas: Näkymättömät olosuhteet 

Patricia Rodas kartoittaa taiteessaan perheväkivallan kokemuksia ja niiden jättämiä jälkiä. Rodasin kuvissa voi nähdä uhkaavia elementtejä, ja toisaalta myös jotain, mikä kietoutuu ympärille kuin suojeleva syleily.

Rodas haluaa tuoda esille myös väkivallan kokemuksista parantumista, joka on usein elinikäinen prosessi. Hän kuvaa parantumisen eri vaiheita. Parantuminen voi olla kuin musta aukko, joka imaisee ihmisen sisäänsä, mutta yhtä lailla ihminen saattaa yllättäen kavuta pimeydestä ulos entistä vahvempana.

Patricia Rodas (s.1972) on suomalainen valokuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Pohjanmaalla.

​