Katsoin uuden joutsenlampi baletin kantaesitystä televisiosta. Väliajoilla oli alan ihmisiä haastateltavina. Siinä ohjelmaa seuratessani tuli mieleen, kuinka paljon yhteistä on baletilla ja valokuvauksella.

Kummassakin on idea sekä tarina, jota työstetään niin, että syntyy kokonainen teos. Tie balettitanssijaksi kansallisoopperaan on pitkä. Kaikki eivät sinne asti yllä tai haluakaan, vaan tanssista tulee rakas harrastus. Jos kuitenkin tähtäät korkealle, vaatii se sitkeyttä, ja monien vuosien harjoittelua. Tulee ala ja ylämäkiä. Voi olla, että jossain vaiheessa modernimpi liikekieli alkaakin miellyttää enemmän. Samoin on valokuvauksen laita. Voi opiskella ammattiin tähtäävissä oppilaitoksissa tai itseopiskelun kautta. Hyviä valokuvaajia syntyy molempia teitä. Samoin kuin tanssijoilla, oman ilmaisukielen opetteleminen onnistuu vasta kun kaikki liikkeet tai kameran asetukset ja sommittelu ovat hallinnassa. Oman ilmaisun opetteleminen vaatii kypsyyttä ja aikaa sekä luovuutta. Klassisessa tanssissa liikkeet on suoritettava prikulleen oikein, jotta harmonia syntyy. Valokuvaus mukailee usein enemmän modernia tanssia, jolloin ilmaisu on vapaampaa, inspiraationkin kautta syntyvää.

Oopperan tanssijat joutuvat olemaan myös näyttelijöitä, ilman repliikkejä. Ilmeet, kehonkieli, erityisesti kädet puhuvat paljon. Myös valokuvaajalla tulee olla silmää ja kykyä lukea kuvaa ja saada esimerkiksi mallin ilmeellä ja asennolla syntymään kuvaan kuuluva tunnelataus. Se ei ole helppoa. Koreografit suunnittelevat käsikirjoituksen tanssijoille, kuvaaja tekee sen mallille. Tanssijoilla on iso tiimi alan ammattilaisia taustalla. He suunnittelevat ja toteuttavat puvustuksen, meikit ja hiukset. Joillain huippukuvaajillakin on tiimi, joka tekee kaiken tuon. Meillä harrastajilla sitä harvoin on. Täytyy yrittää selvittää kaikki produktion osa-alueet itse. Se näkyy yleensä myös lopputuloksessa, mutta ei aina. Kuvankäsittelyssä voidaan tehdä paljon, hiusten muotoilusta meikkiin.

Seurasin joutsenlampi esityksen aikana erityisesti mustan ja valkean joutsenen esittäjiä. Tällä kertaa ne olivat eri henkilöt, mutta usein sama tanssija tekee molemmat roolit. Silloin eläytymiskyky, samaistuminen roolihahmoon ratkaisee. Kuvaaja toimii mallin ohjaajana. Se vaatii harjoittelua. Jokainen malli on yksilö ja kuvaajan tulee löytää nopeasti tapa, joka toimii juuri nyt kuvattavana olevan mallin kanssa.

Kuvassakin täytyy ajoittain hieman liioitella ilmeitä tai asentoja, jotta katsoja varmasti kokee tunteen, jonka haluamme hänelle välittää.

Yhtä lailla kuin ensitanssijat joutuvat tekemään töitä pitkään, ennen kuin saavat kiinnityksen johonkin balettiin, joutuvat kuvaajatkin värjöttelemään esimerkiksi piilokojuissa tai paksussa hangessa. Vain kuvaamalla oppii ja harjaantuu ottamaan niin hyviä kuvia, että niillä saa palkintoja kilpailuissa tai että niitä voi laittaa näyttelyyn. Tärkeintä on, että saa hyvän mielen ja mielekästä tekemistä, sekä yleensä myös toisten samanhenkisten seuraa. Nautitaan siis kuvaamisesta ja kannustetaan kaveria.

Aina välillä voi myös opiskella jotain uutta. Uuden tekniikan tai tavan käsitellä kuvia. Niin kuin tanssikin, myös valokuvaus on käynyt läpi erilaisia kausia. Luin lehdestä, että jotkut suuret kameravalmistajat aikovat lopettaa peilillisten järjestelmäkameroiden valmistamisen kokonaan. Koko ajan elämme muutoksen kourissa. Onneksi nämä muutokset eivät ole kovin nopeita. Nyt olemassa olevalla kameralla voi jatkaa kuvaamista. Itse kamerahan on vain työväline. Tärkeintä on idea ja sen toteutus oli kameran merkki tai malli mikä vain.