Teollisen vallankumouksen seurauksena kumuloituu valokuvia miljardeittain ihmiskunnan pilvipalveluihin ja muihin tiedostoihin niiden kantokykyä uhaten. Verrattuna esidigitaaliseen aikaan muutos on ollut järisyttävä. Hyvän valokuvan merkitys on hämärtynyt, hautautunut massakuviin, samoin yhteiskunnallisesti tärkeiden kuvien. Enemmän on vähemmän.

Kiireelliset toimet ovat tarpeen. Kansainväiset fotoilmastokokoukset ovatkin yrittäneet löytää ratkaisun, toistaiseksi tuloksetta. Valtioiden itsekkäät jättäytymiset vapaamatkustajiksi ovat olleet ongelma.

Maapallon väestöräjähdys lisää paitsi ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta myös joutavien selfie- ja muiden kuvien tsunamia. Vastuuta ei voikaan sälyttää vain keskenään kilpaileville valtioille, vaan jokaisen yksittäisen kuvaajan on ymmärrettävä oma merkityksensä yksityisten ”kuvanielujensa” haltijoina.

Analogia kiinalaisen yhden lapsen politiikalle: ota vain yksi kuva per aihe!

Vastuullinen vakavikko heräsi. Hän tajusi unensa freudilaisen viestin. Tehdäkseen tilaa tärkeämmälle hän tyhjensi tiedostokansioita turhista rinnakkaisräpsyistä. Ja ryhtyi miettimään: olen tainnut paeta todellisuutta, kun olen kuvannut vain kaunokohteita ja viimeisiä luonnontilan jäänteitä.

Ottaisinko sen sijaan – tai sen lisäksi – kuvausaiheekseni ilmastonmuutoksen, ihmiskunnan kohtalonkysymyksen? Ja… sitä paitsi ilmansaasteethan tekevät auringonlaskukuvista erityisen komeita…

Kerro oma mielipiteesi lähettämällä kommentti alla!