Toivottavasti en pelästyttänyt otsikolla ketään, mutta idean synnyttäminen voi olla tuskallista. Joskus ideat pullahtavat päähän vaikka keskellä yötä ja joskus niitä saa synnytellä pitkän kaavan mukaan.

Olen miettinyt, kuulunko ns. valveunia näkevien joukkoon. Pidän kynää ja paperia yöpöydällä, koska tuskin aamulla enää muistan, mikä se unessa nähty tuhannen taalan idea oli.

Myös esineet voivat ”puhua”, näyttäytyä sellaisessa valossa tai paikassa, että ne herättävät heti mielenkiinnon. Pienistäkin kuvaideoista kannattaa ottaa kiinni. Koskaan ei tiedä, tuleeko niitä tulvimalla vai oliko tuo äskeinen viikon ainokainen. Väkisin ideoita ei kuitenkaan synny.

Olen huomannut, että idearypästä odottaessani katselen maailmaa, lähiympäristöä ja jopa kodin esineitä ihan eri silmällä, sillä vasemmalla, joka minulla on yleensä se hoksaavampi. Johtuneeko siitä, että olen vasenkätinen.

Joskus heittäydyn aktiiviseksi ja plärään kuvakirjastoani. Hieno sana niille sadoille kovalevyillä oleville keltaisille kansioille, jotka on häthätää muutamalla avainsanalla merkitty. Yleensä sieltä kyllä löytyy aarteita. Nämä voivat olla muistoja jostain paikasta, hetkestä tai tapahtumasta ja ne voivat herättää idean tulevaa teosta varten.

Jos ei mitään sellaista tapahdu, niin käännän session positiiviseksi poistamalla samalla turhia kuvia. Minulle turhat kuvat ovat yleensä vain hyvin samankaltaisia ruutuja tai jotain ihan poskelleen mennyttä. Sellaisia vähän huonosti sommiteltuja kuvia en poista, koska monasti käytän kuvasta kuitenkin vain osan.

Eilen taas suureksi ilokseni löysin monta hyvää ruutua, joista syntyy ”vaikka mitä”. Nyt näytölle ilmestyi uusi kansio nimellä ”Käytä”. Sieltä on sitten hyvä poimia inspiroivia ruutuja.

Kun sopiva alku löytyy, annan kuvalle mahdollisuuden kehittyä, jopa ennalta arvaamattomaan suuntaan. Minulla ei ole yleensä tiukkaa ajatusta lopputuloksesta. Parhaat työni syntyvät usein kokeilemalla ja antamalla ajatuksen viedä mennessään.

Kuvan tuoli kiinnitti heti huomioni. Sen olemus on vanha, jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta siihen liittyy tarina. Se oli äitini tuoli hänen lapsuudestaan.

Veljeni verstaalla näin isän vanhan vernissanpullon, sekin herätti heti ajatuksia. Taustalla oleva kuljetuslaatikon kansi oli myös mielenkiintoinen teksteineen. Niistä syntyi ainakin kaksi teosta.