Tittelin nappasi tänä vuonna Porin kyljessä, Harjunpäässä asuva Hanna Virtanen.

Eläintieteilijä ja lukion biologian opettaja Hanna Virtanen on valokuvannut jo vuosikymmeniä, mutta Vuoden kuvaaja -kilpailun voitto oli iloinen yllätys.

– Filmikameroilla toki aloittelin, mutta vasta ensimmäinen, pikkuinen digikamerani, Canonin G7 avasi aivan uuden maailman. Aloin todella katsomaan mitä kameralla saa aikaan.

Virtanen osallistui ensimmäisiin kilpailuihin valokuvauskurssin opettajansa rohkaisemana.

– Se oli ratkaiseva hetki. Olin ottanut kuvia koirastani, ja sekä kurssin opettaja että tutut kehuivat otoksiani, joten siitä kaikki lähti. Sen jälkeen olen osallistunut moniin kilpailuihin.

Suurimman osan opeistaan ja kannustuksestaan hän on saanut Porin kameraseurasta. Seuran muiden jäsenten kanssa hän on lähetellyt kuvia SKsL:n ja kansainvälisiin näyttelyihin.

Virtanen on menestynyt useissa valokuvakilpailuissa. Hän on voittanut esimerkiksi Vuoden matkakuva -kilpailun. Vuoden luontokuva -finaalissa hän on ollut kahdesti.

– Minulle on myönnetty Suomen Kameraseurojen Liiton Suurmestarikuvaaja-arvonimi, sekä eurooppalaisten kameraseurojen kattojärjestön EFIAP-arvonimi. Nämä arvonimet saa, kun on saavuttanut tietyn määrän hyväksyntöjä kansallisiin tai kansainvälisiin näyttelyihin, hän kertoo.

Virtanen on myös toiminut tuomarina tällaisessa kansainvälisessä kisassa.

Hänen perheellään on mökki Särkisalon Pettu-saaressa, jossa sijaitsee myös parisataa vuotta vanha Petun kartano. Virtanen sai kartanolle oman näyttelyn; Pettu – ilon ja valon saari. Kuvissa luonto oli pääosassa, ja luonnon ja eläinten parissa Virtanen onkin omimmillaan. Hän on aina liikkunut luonnossa seuraten lintujen ja kasvien elämää.

– Myös pienet yksityiskohdat, muodot ja tunnelmat kiinnostavat. En miellä itseäni pelkästään luontokuvaajaksi, vaan kuvaan myös ihmisiä, rakennuksia ja erilaisia tapahtumia. Kuvausretkilläni on melkein aina mukana koiraseuralaiseni, bordercolliet Isla ja Pirpa. Luontoa ja eläimiä kuvatessa pystyy edes hetkeksi unohtamaan maailman surut, Virtanen sanoo.

Valo on Virtaselle tärkeä asia, ja hän metsästääkin erilaisia valotunnelmia, ja kuinka valo käyttäytyy osuessaan erilaisiin pintoihin.

– Yksi Vuoden kuvaaja -kilpailukuvani oli mustavalkoinen kuva missä koirani kohtaa supikoiran raadon. Oikea valo teki siitä maalauksellisen, ja koira loi kuvaan sisältöä. Luonnontieteilijänä innostuin heti Kiertokulku-aiheesta, ja ajattelin saman tien erilaisia hajottajia ja orgaanisia aineita, hän kertoo voittoisan kuvansa synnystä.

Kuva on vaikuttava ja yksinkertaisen harmoninen.

– Lähiluonnosta saan kaikki inspiraationi, enkä tunne tarvetta lähteä ulkomaille kuvaamaan. Kuvaajana olen intuitiivinen, enkä myöskään paljon käsittele kuviani, korjailen ainoastaan kontrasteja sekä valotuksia. Mutta rajaaminen on tärkeää.

Opettajana ja valokuvaajana hän kuvaa koulullaankin paljon, kulttuuripäivistä penkkareihin.

– Tykkään kuvata nuoria, iloisia ihmisiä, ja oppilaiden kanssa myös tutkimme luontoa.

Nuorena opettajana ajattelin pelastavani maailman. Joskus turhaudun, koska olen jo vuosia ollut huolissani ilmastonmuutoksesta, ja välillä tuntuu ettei mitään konkreettista tehdä. Mutta toivon että olemme menossa parempaan suuntaan, ja uskon nuoriin. He ovat valveutuneita ja ympäristötietoisia, ja toivottavasti he tekevät maailmasta paremman paikan.

– Toivottavasti ottamistani kuvista huokuu iloa ja optimismia, sekä suurta arvostusta ja rakkautta elämää, luonnonilmiöitä ja luontokappaleita kohtaan, hän päättää.

Kuka

Hanna Virtanen

Biologi ja eläintenystävä. Menestynyt useissa valokuvakilpailuissa.