Miljöössä tapahtuvan henkilökuvauksen taika piilee kohteen ympäristössä. Tässä esittelyssä sukellamme syvemmälle valokuvaajan maailmaan, jossa jokaisella kuvalla on tarina.

Aito konstailematon henkilökuva syntyy inhimillisestä kontaktista ja valon ymmärtämisestä. Valoa ei tarvitse edes tuoda, se tulee vain nähdä ja sitä pitää osata lukea. Inhimillinen kontakti syntyy ihmisen kunnioituksesta ja luottamuksesta. Paras toteutus syntyy kohteelle tutussa miljöössä.

Mielestäni viimeaikainen kehitys kameratekniikassa ei käytännössä ole tuonut enää mitään niin mullistavaa, että siten parannettaisiin kuvaa. Itse olen harrastusmielessä palannut vanhaan hyvään aikaan ja mustavalkofilmille kuvaamiseen filmituotannon elvyttyä. Käytössäni on yhä 15-vuotiaana hankkimani Asahi Pentax SPII runko Takumar 50 mm /1.4 optiikalla. Nykyäänkin työkeikoilla kameralaukustani löytyy tämä digirungossa RF-sovitteella toimiva Takumar sen vastatessa 80 mm polttoväliä R7 rungossa. Samaan runkoon laukustani löytyy markkinoiden valovoimaisin “normaalioptiikka” kroppirunkoon. Tämä “valonvahvistaja” on vuoden 2022 parhaana manuaalioptiikkana EISA palkittu Laowa Argus 33 mm f/0.95 CF APO.

Valovoimaa, terävyyttä ja pehmeyttä

Mitä suurempi valovoima, sen laajemmat ovat kuvausmahdollisuudet, tosin myös haasteet niin tarkennuksessa kuin syväterävyydessäkin. Valo kennolle vahvistuu kuvatessa ihmistä täydellä (f/0.95) aukolla luoden taustaan sopivasti pehmeyttä kohteen ollessa silti terävä. Suurimmalla aukolla ihmistä kuvatessa on tärkeää, että tarkennus on kohteen silmässä. Taustapehmeyttä riittää kuvatessa RF 24-105mm f/4 IS yleiszoomin täydellä aukolla f/4, mutta kuva ei ole taustaltaan yhtä samettinen kuin valovoimaisemmalla optiikalla.

Mieluummin vallitsevaa kuin salamavaloa

Kuvaan henkilökuvani mieluiten vallitsevassa valossa. Kohde on hyvä kuvata myötä tai vastavaloon. Voimakasta sivuvaloa on vältettävä, se kun helposti puhkaisee kohteen luoden samalla liian voimakkaan varjon kuvattavan kasvoille. Kovassa sivuvalossa tai kuvatessa vastavaloon, on hyvä käyttää täytesalamaa. Käytössäni on tehokas ja nopeasti varautuva Canon FL-5 salama. Se saa virtansa akusta, joka ladataan samalla laturilla kuin kameran akut. Hyvästi hitaat ja nopeasti tyhjenevät sauvapatterit sekä -akut. Salama piippaa valmiudestaan seuraavaan kuvaan studiovalojen tapaan jo alle sekunnissa, sata kertaa yhdellä latauksella. Käytän salamaa siten, että vallitseva valo hallitsee kuvaa. Vältän aina suoralla salavalolla otettuja kuvia.

Kunnioita kohdettasi

Mikäli vääristys ei ole tehokeino, henkilö tulee kuvata puolivartalo- ja kasvokuvissa kohtisuoraan siten, etteivät mittasuhteet vääristy. Mitä laajakulmaisempi linssi, sitä enemmän ihminen pyöristyy tai venyy. Lehdissä näkee usein sammakkoperspektiivistä otettuja jopa sivun kokoisia puolivartalorajauksia, joissa kohteen kaula ja leuka korostuvat kasvojen supistuessa ylöspäin. ilmiö korostuu laajakulmaa käyttäessä. Ei ole juuri kohdetta imartelevaa! Hyvä nyrkkisääntö on pitää taustan linjat suorassa kulmassa, jolloin ihminenkään ei vääristy. Useimmissa kameroissa on jopa “vatupassi” sen helpottamiseksi.

Laajakulmalla miljöössä kuvatessa kohteen tulee olla riittävän etäällä kameran etulinssistä ja reuna-alueilta vääristymien välttämiseksi. Henkilö on syytä kuvata suhteessa taustaan siten, ettei ympäristö ole etusijalla, ellei ole tarkoitus. Kuvattavan päässä ei saa “kasvaa” tolppaa tai puuta, eikä olla muutakaan häiritsevää. Kuvattavaa ei pidä ohjata kuin marionettinukkea ilmeitä kalastellen, vaan antaa olla tilanteessa omana itsenään. Kuvaaja on kuvattavaa varten, eikä päinvastoin.

Säällä kuin säällä

Henkilökuvauksiini käytän osin Hietsun Paviljongin studioitani voiden kuvata kohteen juhlasalin valoisassa miljöössä tai kabinetissa studiovaloin. Lehtien potretit toteutan mieluiten säällä kuin säällä kohteeseen tai juttuun olennaisesti liittyvässä

miljöössä. Huono sää ei ole este, vaan tuo haastetta ja eloa kuvaukseen. Keikoilla kuvaussäätä ei voi ennalta tilata. Kuvatessani HS:n päätoimittajana työnsä aloittavan Erja Yläjärveä Sanomatalon edustalla, ilma oli kuin morsian ja henkilökuva hänestä ympäristöineen sen mukainen. Sitä vastoin näyttelijä Tommi Korpelaa talvisäässä ikuistaessani kuvaushetkellä alkoi pyryttää lunta. Molemmissa hetkissä vallinnut sää loi kuin tilauksesta juuri käyttötarkoitukseen sopivan tunnelman.

Mikäli vallitseva sää ei sovi kuvauksiin tai halutaan kesä talven keskelle, Helsingissä on kaksi oivaa kuvausmiljöötä, Talvipuutarha Töölössä ja Kasvitieteellinen puutarha Kaisaniemessä. Molemmissa paikoissa kuvaaminen “matkamuistoksi”, eli pienimuotoisesti on sallittua. Jos kuva julkaistaan, kuvauspaikka on syytä mainita. Valokuvata saa tarhojen aukioloaikoina, ilman jalustaa tai erillislaitteita muita kävijöitä kunnioittaen. Myös tilauskuvaukset järjestyvät, tosin niistä on sovittava etukäteen ja riittävän ajoissa. Akuuteissa kuvauksissa olen soittanut puutarhaan tai käynyt vastaanotossa sopimassa kuvauksen.

Mustavalkoisen paluu

Ennen värikuvia olimme jo niin tottuneita mustavalkoiseen maailmaan, ettemme edes osanneet kaivata valokuviin väriä. Onnekseni olen mustavalkofilmiajan kasvatti – kuvannut, kehittänyt ja vedostanut kaikki kuvani omin käsin niin lehtiin kuin näyttelyihinkin. Siksi arvostan yhä mustavalkoista kuvaa. Näen yhä henkilökuvauksessa kohteen usein ilman “häiritsevää” värimaailmaa. Niin kävi viimeksi alkuvuodesta kuvatessani mestarisäveltäjä-kapellimestari Leif Segerstamin hänen Meilahden kodissaan 80-vuotisjuhlakonserttiin liittyen.

Kuvasin Segerstamin soittoa ensin videol­le, sitten stilleinä, ja siinä se syntyi. Mustavalkoinen kuva mestarista. Muistikortin värillisestä kuvasta editoin kuvan mustavalkoisen PS-kanavamikserillä muuntaen kuvan vastaamaan Tri-X mustavalkofilmin jälkeä. Modernista digivärikuvasta mukautui vanhan hyvän ajan mustavalkoinen korostamaan mestarisäveltäjän klassista ja jyl­hää pohjalaista olemusta.

Oheisten kuvien kuvatekstit kertovat ydinasiat. En väitä, että vain tekemäni tapa on ainoa oikea. Näytän vain, miten itse olen toteutuksen tehnyt. Sen myötä toivon kunkin saavan oman näkemyksensä mukaiset kohdetta ilmentävät henkilökuvat.

Juha Laitalaisen muistilista:

1. Olet kuvattavaa varten, ei päinvastoin.
2. Luota tekniikkaa enemmän näkemykseesi.
3. Anna kohteen vaikuttaa kuvauspaikan valintaan.
4. Tarkista valon määrä, suunta ja lisävalon tarve.
5. Älä käytä suoraa puhkivalaisevaa salamaa.
6. Tausta on osa henkilöä, ei päinvastoin, ellei se ole tarkoitus.
7. Älä rajaa kuvaa nivelistä tai päästä leikaten.
8. Kuvaa kohde vaakasuoraan.
9. Kuvaa rohkeasti säällä kuin säällä.
10. Vasta kohdetta ilmentävä kuva vedoksena tai julkaisussa suo kiitoksen.