Valokuvaharrastus säilyy usein koko elämän ajan. Se voi välillä hiipua tai jäädä taka-alalle, mutta herää taas ehkä entistäkin voimakkaampana. Koska harrastus ei välttämättä vaadi sitoutumista aikaan ja paikkaan, se sopii vaikka vuorotyöläiselle. Jos on aktiivinen kameraseuralainen, ovat kerhoillat tietysti aina määräpäivinä, mutta mukana voi olla joka kerta tai vain silloin tällöin.

Kuvattavaa riittää joka paikassa. Tarvitaan mielikuvitusta, mutta pikkuhiljaa rupeavat silmät kuin vaivihkaa hakeutumaan mielenkiintoisiin kohteisiin. Ne voivat olla isoja tai pieniä. Kaikista voi saada mielenkiintoisen kuvan. Enää ei tarvitse edes aina kantaa painavaa järkkäriä kaulassaan. Moni harrastelija ottaa kuvia myös kännykällä. Niiden kuvausominaisuudet ovat kehittyneet valtavasti. Olen itsekin ottanut kännykkäkuvia ja käyttänyt niitä omien, rakennettujen kuvieni osina. Muutama vuosi sitten olisin varmasti pyhästi kieltänyt itseltäni moisen ”laiskuuden”. Paras kamera on kuitenkin se, joka on mukana!

Uusia kameramalleja, objektiiveja ja oheistuotteita tulee koko ajan. Olen hillinnyt omaa ostamistani kysymällä itseltäni aina ensin seuraavan kysymyksen ”haluatko tämän tai tarvitsetko sen”, jos vastaus on ”haluan”, en osta. Moni ostos kun on jäänyt luvattoman pienelle käytölle. Tästä on esimerkkinä kalansilmä objektiivi. Olen kyllä luvannut itselleni, että vien sen tuulettumaan, joku päivä.

Olen haaveillut piirtoalustasta jo pitkään. En ole sitä ostanut, koska vasenkätisenä koin levylle piirtämisen ja samalla näytön seuraamisen tosi hankalaksi. Meinasi mennä hermot. Nyt sain tilaisuuden tutustua piirtonäyttöön. Sama photoshopin näkymä, joka on tietokoneen näytöllä, peilautuu piirtonäytölle. Voin siis piirtää suoraan kuvaan ja se onnistuu mainiosti. Voi kun tämä vaihtoehto olisi ollut käytössäni jo viisi vuotta sitten! Teen todella paljon vaativaa syväystä. Pikkutarkkojen ja aikaa vievien kohteiden, kuten malli liehuvine hiuksineen, syväys ei ole hiirellä kovin sujuvaa. Piirtonäytön myötä olen melkein hullaantunut syväykseen. Se on mielenkiintoista eikä näy niska- ja hiirikäden (oikea käsi) lihasten ärsyyntymisenä.

Tämä ostos oli ehdottomasti niitä ”tarvitsen” vastauksen saaneita ostoksia. Jos teet paljon kuvankäsittelyä kannatta ottaa vaikka muutama yksityistunti, jotta pääsee mukavaan alkuun fotarin hallinnassa ja harkita piirtopöydän/näytön hankkimista. Jos molemmat edellä mainitut taidot ovat ainakin kohtuullisella tasolla, on kuvien muokkaus ja rakentaminen aika mukavaa hommaa. Tuntuu, että ideoitakin syntyy enemmän, kun ei tarvitse miettiä sitä saako tarvittavan esineen/mallin syvättyä hyvin.

Paljon pieniä rakoja sisältävä kohde olisi ollut hankala syvättävä ilman piirtonäyttöä.

Tässä sama rottinkikeinu syvättynä ja rakennetun kuvan osana.

Jos sinulla on kaveri, jolla on Photoshop tai piirtonäyttö käytössä, voisi niitä päästä mahdollisesti kokeilemaan, niin ei tarvitsisi ostaa sikaa säkissä. Molemmat ovat kuitenkin kukkaron päälle käyviä ostoksia, mutta toisaalta niiden käyttöikä on pitkä. Photoshopin CC versio tosin maksattaa itseään ”ikuisesti”, minkä koen epäreiluna, enkä ole siksi vaihtanut omaa CS6- versiotani siihen.

Hullaantua voi pienemmillä investoinneillakin. Se voi olla vaikka ajan järjestämistä omaan valokuvaharrastukseen. Aktivoituminen kameraseuran toimintaan voi antaa hyvänlaisen hullaantumisen tunteen. Kohta on kesä, joten kuvattavaa riittää. Kuvia on sitten mukava käsitellä ja työstää kun syksy tulee ja luonto ei ole enää kovin hehkeä. Kuvarikasta kesäkauden alkua kaikille alan harrastajille.