Helsingin Kameraseura on alusta asti ollut muiden kameraseurojen tapaan yhteisö, johon tullaan oppimaan, jakamaan kokemuksia ja tutustumaan muihin harrastajiin. Sinne on voinut tulla yhteiskunnallisista taustoistaan riippumatta kuka tahansa valokuvauksesta kiinnostunut. Kaikille avoimen yhteisön muotoutuminen on kuitenkin ollut pitkän historiallisen kehityksen tulos.

Ensimmäinen jäsenkuntaan vaikuttanut kysymys oli ammattikuvaajien mahdollisuus osallistua harrastajaseuran toimintaan. Se periytyi maan vanhimmalta seuralta Fotografiamatörklubben i Helsingfors, jossa puhutti vuosia etenkin ammattilaisten osallistuminen klubin valokuvauskilpailuihin. Lupa siihen heltisi lopulta, kunhan kuvat oli otettu harrastuksen vuoksi. Saman kannan omaksui sen piiristä 1921 syntynyt Helsingin Amatööri-Valokuvaajat (HAV). Ammatikseen kuvanneet pääsivät myös päättämään seuran asioista. Vastakohtaisuuden hälventämiseksi jopa seuran amatööreihin viitannut nimi muutettiin Kameraseuraksi 1929.

Myös yhteiskunnallisissa kysymyksissä seura on pyrkinyt välttämään raja-aitojen rakentamista. HAV:ia perustettaessa mieliä kuohutti maassa jo vuosikymmeniä jatkunut kiista suomen ja ruotsin kielen asemasta. Kun Fotografiamatörklubbenin viralliseksi kieleksi tuli ruotsi, sen suomenkieliset jäsenet erosivat ja perustivat HAV:n. Tämä ero ei kuitenkaan johtanut seurojen välirikkoon. Innokkaimmat valokuvauksen harrastajat olivat jäseninä molemmissa ja 1930-luvulla jopa molempien johtokunnissa.

Maata vuosikymmeniä syvästi jakanut sisällissota käytiin vain muutama vuosi ennen HAV:n perustamista. Seuran säännöissä mainittiin, että yhdistys olisi poliittisesti puolueeton. Tämä toteutuikin, sillä seurassa toimi tärkeissä rooleissa sekä valkoisten että punaisten puolella sodassa olleita. Heitä yhdisti harrastus valokuvaukseen. Poliittista vivahdetta seurassa käydyissä keskusteluissa oli myöhemmin lähinnä yhteiskunnallisen valokuvauksen läpimurron vuosina 1960-1970-lukujen vaihteessa.

Viime vuosikymmeninä on eniten puhuttanut jäsenkunnan miesvoittoisuus ja ikäjakauma. Naisia on seura-aktiiveista yhä selvä vähemmistö, mutta vähitellen kehitys on kulkenut tasapuoliseen suuntaan. Myös nuorten kiinnostus seuratoimintaan on ollut melko vähäistä, mutta he ottavat valokuvia enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kameraseuran historia on osoittanut, että seura pystyy muuttumaan aikojen myötä. Tulevaisuus on avoin ja riippuu siitä, minkälaiseksi yhteisö sen haluaa.

Tämän palstan artikkelisarja perustuu Kameraseuran juhlavuonna ilmestyneeseen 100-vuotishistoriaan