Valokuvataiteen museo on ottanut vastaan Kameraseuran portfolion, joka koostuu kansainvälisesti menestyneistä valokuvista. 

Helsingin Kaapelitehtaalla, Kameraseura Galleria Westissä nähtiin helmikuussa  FIAP 2018 -valokuvanäyttely. Avajaisissa oli erityistä juhlan tuntua, sillä Valokuvataiteen museon johtaja Elina Heikka vastaanotti Kameraseuran portfolion. Lahjoitettu kokoelma on poikkeuksellinen, sillä kaikki kuvaajat ovat ansainneet vähintään EFIAP-arvon kansainvälisissä koitoksissa.

– On tärkeää pysyä tietoisena siitä, miten maailma on muuttunut ja mitä eri aikakausina on kuvattu. Nämä yksitoista palkittua teosta 2000-luvulta täydentävät hienosti museon kokoelmia. Portfolion sisältö edustaa myös sitä, miten suomalaiset kuvaajat ovat pärjänneet kansainvälisissä vertailuissa, Heikka mainitsi avajaispuheessaan.

Kameraseuran aktiivit Erik Lauraeus ja Marjut Korhonen veivät eteenpäin ajatusta kuvien luovuttamisesta museon kokoelmiin. Tärkeänä välittäjänä asiassa toimi valokuvataiteilija ja tutkija Leena Saraste, joka on toiminut Valokuvataiteen museon kanssa yhteistyössä aiemminkin. Kameraseuralle ja kuvaajille on meriitti, että kuvia on museon pysyvissä kokoelmissa.

Kameraseuralaisten kuvia on vanhastaan museossa, osana Suomen kameraseurojen liiton kokoelmaa. Nyt tutkijat valokuvauksen historiaa kirjoittaessaan pystyvät näkemään, minkälaista kuvausta 2000-luvulla on ollut.

– EFIAP-arvon saavuttaminen vaatii monen vuoden työn. Kuvaajan on täytynyt osallistua menestyksellä eri maissa järjestettäviin, FIAP:in hyväksymiin näyttelyihin, Lauraeus kertoo.

Joka näyttelyyn saapuu keksimäärin 10 000 valokuvaa, joista noin parisataa kuvaa hyväksytään.

Lauraeus itse on näyttelyiden konkari ja saavuttanut jo korkeimman MFIAP-arvonimen.

‒ Jo vuonna 1954 käytiin keskustelua siitä, että pistelasku ja kilpaileminen eivät sovi taiteeseen. Vuosikilpailujen sijasta Suomen Kameraseurojen liitto alkoi järjestää jyrytettyjä näyttelyitä, joissa toki jaettiin tunnustuksia, Saraste taustoittaa.

Portfolion teokset lepäävät nyt museon arkistossa, happovapaassa laatikossa, ja ne on luetteloitu digitaalisesti.

– Kuvista pidetään yhtä hyvää huolta kuin kruununjalokivistä. Niiden tulee säilyä seuraaville sukupolville, Saraste painottaa.

Konservaattori Riitta Koskivirta vastaa tämän toteutumisesta. Kun Kameraseura parin vuoden kuluttua juhlistaa 100-vuotista taivaltaan, voi hyvinkin olla, että kuvat otetaan esille museovieraiden ihasteltaviksi.