Entisinä aikoina mainokset kuvitettiin piirtämällä. Värikuvia ei juuri käytetty johtuen tekniikan kalleudesta, poikkeuksena julisteet.

1960-luvulla tapahtui mullistus. Valokuvien käyttö yleistyi, kun painotekniikka kehittyi ja tuli parempia filmimateriaaleja.

Mainostoimistoja syntyi tiuhaan tahtiin. Samaan tahtiin syntyi mainosvalokuvaamoja.

Meikäläinen halusi mainosalalle, ja onni potkaisi, kun pääsin valokuvaajaoppilaaksi Matti A. Pitkäselle. Hän oli menestyvä näyttelykuvaaja (Suomen ensimmäinen FRPS) ja erittäin suosittu mainoskuvaaja.

Samoihin aikoihin Otso Pietinen rakennutti Lauttasaareen hulppean studion. Kameraseuralaisten tutustumiskäynnin yhteydessä Matti puhisi kateudesta, kun Otso esitteli, miten kuvattavan auton saattoi ajaa studioon suoraan kadulta. Matin silloinen kooltaan vaatimaton studio sijaitsi vanhan kerrostalon kolmannessa kerroksessa Uudenmaankadulla.

Mainoskuvauksissa tarvitaan paljon valokuvamalleja. Ei siis mannekiineja, vaan ihan tavallisia ihmisiä, kuten perheenjäseniä, nuorisoa, isovanhempia ja eri ammattiryhmiin uskottavasti sopivia ihmisiä. Tärkeintä on sympaattinen olemus ja kyky esiintyä luontevasti kameran edessä.

Mainonta myös kuluttaa paljon malleja. Sillä Jaffa-mainoksessa esiintynyt malli ei voi uskottavasti esiintyä kilpailevan limonadin mainoksessa.

Kun tarvittiin uusia malleja, laitettiin Hesariin ilmoitus ”Haetaan valokuvamalleja mainoksiin” sekä lisätiedot ja koekuvausten aika.

Kuvauspäivänä ovi kävi tiuhaan. Matti otti ehdokkaat vastaan ovella, sihteeri kirjasi yhteystiedot ja minä nappasin mallikuvat studion puolella.

Oltiin jo loppusuoralla, kun ovesta astui hieman erikoinen keski-ikäinen pariskunta. Eivät oikein näyttäneet mainoskuvamalleilta, vaan olisivat ehkä sopineet jonkin kaurismäkeläisen rikoselokuvan rooleihin.

Kenenkään mieltä ei toki haluttu pahoittaa, vaan kaikista otettiin koekuvat. Kehotin pariskuntaa riisuutumaan. He ryhtyivät toimeen hieman vilkuillen ja ripustivat päällystakkinsa naulakkoon. Herra riisui pikkutakkinsa ja ryhtyi availemaan paidan nappeja. Rouva löysäsi hameen vyötärönauhaa.

Käynnissä oli perustavaa laatua oleva väärinkäsitys.

Tilanne selvisi, ja otin ihan tavalliset mallikuvat. Kukaan ei pahoittanut mieltään.