Luontokuvakoulun kolmastoista tehtävä oli kuvata emo ja poikanen.

Seppo Härmälän lapinpöllöt istuvat hienossa valossa. Tausta on vaalea valosta, linnut sävykkäitä.

Silmät ovat pöllöillä näyttävät, ja tässäkin kuvassa ne luovat yhteyden ja yhteneväisyyden emon ja poikasen välille. Keskellä oleva myyrä saa suuren huomion.

Ehkä olisi hetken voinut odottaa, että emo ja poikanen ovat lähempänä toisiaan. Nyt kuva on rakenteeltaan selkeä ja tilanne jatkuu katsojan mielessä saaliinvaihtoon asti.

Kuvan tunnelma on kevyt valosta johtuen. Pöllöt ovat ilmeikkäitä, inhimillisen oloisia. Metsässä ei aina ole pimeää ja hiljaista.

Sepon kuva on yksi neljästä arvioidusta kuvasta.