Marjaana Malkamäen kuvissa on pääosassa ihminen. Valoisat otokset kertovat aidoista kohtaamisista.

Marjaana Malkamäki vastaa puhelimeen työhuoneeltaan Tampereen Kalevassa, jonka hän jakaa sarjakuvataiteilijapuolisonsa JP Ahosen kanssa. Ylivieskasta Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva Malkamäki on toiminut valokuvaajana parikymmentä vuotta, joista 15 vuotta täysipäiväisenä yrittäjänä.

Kiinnostus kuviin juontaa lapsuudenkodista. Malkamäki kertoo, että hänen äitinsä on aina arvostanut visuaalista maailmaa ja muistaa, että äiti maalasi ja valokuvasi järjestelmäkameralla, kun hän oli pieni.

Lukiossa Malkamäki opiskeli pitkää matematiikkaa, mutta myös kaikki mahdolliset kuvataiteen kurssit. Viimeisenä kuvataiteen kurssina oli valokuvaus, josta Malkamäki ei siihen asti ollut kovinkaan innostunut sen teknisyyden takia. Pimiömaailman mystisyys, mustavalkokuvien kehitys ja kuvan lopputuloksen hallinta veivät kuitenkin lukiolaisen mukanaan.

– Lukion kuviksen opettaja kannusti minua hakemaan valokuvausopintoihin, kun mietin, että minne lähtisi.

Malkamäki päätyi kuitenkin opiskelemaan graafista suunnittelua ensin Kauhajoen kansanopistoon ja sieltä Lapin yliopistoon. Sivuaineena hänellä oli valokuvaus.

– Meillä oli hyvät opettajat, joilla oli kuvajournalistinen tausta.

Malkamäki oli harjoittelussa sekä mainostoimistossa että mainosvalokuvastudiolla, ja kertoo päätyneensä sattuman kautta kesäkuvaajaksi Tampereelle Aamulehteen.

– Digikamerat olivat juuri silloin tulleet käyttöön. Olin niin raakile, eikä minulla mielestäni ollut niin teknistä osaamista. Mutta silloin kaksikymppisenä osaa mennä ja heittäytyä.

Juuri heittäytymistä vaati Aamulehden kesäkuvaajapestiin ajoittuva työ, joka on Malkamäen tähänastisen uran ehkä mieleenpainuvin. Oltuaan työssä vain muutaman viikon, Malkamäki kuvasi reportaasiin mustavalkokuvia naturisteista Yyterin naturistirannalla. Hän ja mukana ollut toimittaja heittäytyivät tilanteeseen kuvattavien tapaan vaatteitta.

– Olisi ollut tosi outoa olla siellä vaatteet päällä ja kuvata niitä ihmisiä. Olin tosi tyytyväinen kuviin, jotka sain sieltä.

Kesäkuvaajan työllä oli hänelle iso merkitys: hän oppi paljon ja pääsi mielenkiintoisiin paikkoihin.

– Se oli hyvä koulu. Siellä pistetään kamera kouraan ja keikalle. Sieltä sai pelimerkkejä, jotka ovat kantaneet eteenpäin.

Myöhemmin Malkamäki työskenteli kesäkuvaajana myös Helsingin Sanomissa ja Kalevassa. Lehtikuvaajana Malkamäki sai toimia tarkkailijan roolissa. Nykyisin asiakkaina ovat mm. aikakauslehdet, yhdistykset, järjestöt sekä yritykset, joille hän tekee pääasiassa henkilökuvauksia ja kuvatuotantoja eli yrityksen näköisiä kuvapankkikuvia.

– Siinä pääsen hyödyntämään graafista suunnittelua, asiakastyötä, viestintää ja visuaalista suunnittelua. Pääsen tekemään tosi monipuolisesti.

Hän kertoo rakastavansa työtään maakuntakuvaajana ja kertoo, että tavalliset ihmiset, tarinat ja yhteiskunnalliset asiat saavat hänet syttymään.

– Mainostoimistomaailma ei ehkä olisi sopinut arvoilleni samalla tavalla. Kuvan rakentaminen ei niinkään ehkä kiinnosta.

Nykyisin Malkamäki ottaa paljon henkilökuvia, jolloin henkilöohjauksen rooli korostuu. Kuvattavana on ihmisiä, joilla on taustallaan rankkojakin kokemuksia.

– Lehtiartikkelit mihin kuvaan haluavat korostaa positiivisuutta ja kuvat tuovat esiin sen, että tämä ihminen on selviytynyt.

Toisinaan kuvattavat jännittävät etukäteen kameran edessä olemista, mutta Malkamäki kertoo saaneensa palautetta siitä, että on tehnyt kuvaustilanteesta mukavan. Hän pyrkii häivyttämään tekniikan pois tilanteesta, olemaan läsnä ja keskittymään ainoastaan kuvattavaan.

– Minusta on todella tärkeää se miten kuvaustilanteessa on ja ettei ainakaan omalla olemuksellaan luo sellaista, että olisi jotenkin pelottava tai uhkaava.

– Tekniikka ei saa olla minun ja kuvattavan välissä.

Kuvaukset tapahtuvat pääasiassa miljöössä.

– Suurimmaksi osaksi työskentelen yksin. Kesällä on tulossa pari repparikeikkaa, jonne menen yhdessä toimittajan kanssa.

Joskus Malkamäki voi tutustua kuvattavaan etukäteen ja saa hänestä kirjoitetun jutun etukäteen luettavakseen, mutta ei aina.

Hän pyrkii ottamaan kuvat rauhassa, vaikka vanha lehtikuvaajaminä toisinaan yrittää hoputtaa suoriutumaan kuvauksista nopeasti.

Malkamäen kuvista heijastuu usein ilo ja huumori, vaikka hän kuvaa itseään toisaalta pohjalaiseksi jurnuttajaksi, joka tykkää herkemmästä ja syvällisemmästä otteesta.

– Koen, että oma tyylini on lempeä. Luulen, että miehelläni on tähän tietty osuus. Hän on sarjakuvapiirtäjä. Haen humoristista puolta elämästä. Ehkä se on sellainen elämänasenne, jota imen mieheni työstä itselleni.

Kuvattavien valoisuus ja avoimuus kuvastavat osaltaan myös kuvaajan persoonaa.

– Kyllä kuvaajan olemus heijastuu aina kuvista ja toimii yllättävän paljon peilinä. Minusta tuntuu, että kuva kertoo todella paljon myös kuvan ottajasta, Malkamäki pohtii.

Hetkiä ja potretteja

Yksi tärkeimmistä ja henkilökohtaisimmista projekteista Malkamäen uralla on ollut multimediadokumentti Siskoni Sara. Dokumentissa hänen pikkusiskonsa Sara kertoo avoimesti paniikkihäiriöstään. Kuvausten aikaan Sara oli nuori, raskaana ja uudessa parisuhteessa. Siskosten elämät ikään kuin ristesivät, sillä samaan aikaan Malkamäki yritti miehensä kanssa lasta.

– Hän on pikkusiskoni ja olen häntä kymmenen vuotta vanhempi. Mietin, että mitä voin hänestä näyttää, että olenko vastuussa hänestä. Häntä helpotti kertoa asiasta eikä peitellä sitä. Päätimme että kuvaamme ja mietimme jälkikäteen millainen siitä tulee ja miltä nyt tuntuu.

Dokumentti voitti Vuoden Lehtikuvat 2011 Vuoden Multimedia -sarjan ensimmäisen palkinnon.

Malkamäen valokuva teineistä tuijottamassa korkokenkiä juontaa aikaan yli 10 vuotta sitten, jolloin hän oli kesäkuvaajana Kalevassa. Hänellä oli mielikuva aiemmin näkemästään saman tyyppisestä otoksesta, kun hän sattumalta bongasi loistavan tilanteen katuvilinässä Tapahtumien yönä Oulun Rotuaarilla.

– Tämä on ollut lehtikuvausta ihanimmillaan, kun saa taltioitua jonkun tällaisen tilanteen, mikä tulee vain vastaan.

Sanna Marinin muotokuvan Malkamäki kuvasi Keksi Agencyn Naisjohtajat esiin! -kampanjaan. Kuva julkaistiin myös Ranskan Ellessä. Marinin potretti on kuvattu miljöössä, Tampere-talossa, mikä on Malkamäelle mieluisampi työympäristö kuin studio.

Tässä kampanjassa kuvattavat, mukaan lukien kansanedustajana tuolloin toiminut Sanna Marin, saivat osallistua kuvavalintaan. Tavallisesti Malkamäki tekee alustavan kuvavalinnan. Lopullisesta valinnasta vastaa toimeksiantajan taittaja, graafikko tai AD.

– Ihan mielelläni kuuntelen kuvattavan ajatuksia esimerkiksi kuvauspaikasta. En koe, että hän hyppisi varpailleni.

Marinin kuvassa valo on rakennettu, mutta etenkin kesäaikaan Malkamäki kuvaa miljöössä sen mukaan minne luonnonvalo osuu.

– Talvella se on toinen juttu. Silloin valo rakennetaan.

Hän käyttää kuvissaan pientä syväterävyyttä, jolloin henkilö nousee esiin taustasta.

Vallitseva valo

Malkamäen kuvaussettiin kuului aiemmin käsisalamia, jotka oli näppärä kuljettaa kameralaukussa. Nyt hänellä on käytössään Profoton salamat, joilla hän valaisee kuvansa erityisesti talviaikaan.

– Niillä saa pehmeämpää valoa, joka on enemmän omaa tyyliä. Niillä saa hallitumpaa ja pehmeämpää valoa kuin käsisalamilla, joilla valo on aina vähän kovaa.

Suomen kesää Malkamäki kuvaa ihanaksi. Silloin valo heijastuu täydellisesti isoista pinnoista. Kuvauspaikaksi hän valitsee tavallisesti paikan, johon osuu kiva luonnonvalo. Kesällä hän käyttää valaisuun myös heijastimia.

– Nyt kuvasin yhtä henkilöä Tampereen yliopiston edessä. Olin niin onnellinen, kun sen viereen on rakennettu Clarion-hotelli, koska siitä heijastuu niin täydellinen valo siihen eteen. Kiva, kun he ovat rakentaneet aika kalliin heijastimen minulle, Malkamäki nauraa.

Malkamäen kuvauskalustoon kuuluu Canonin peilitön R5-kamera, jonka hän hankki noin vuosi sitten. Siihen hän liittää adapterin avulla Canonin L-sarjan kiinteitä ja zoom-objektiiveja, jotka hänellä oli edellisessä kamerassaan.

– Tällä hetkellä käytän kiinteitä, jopa 1.2:n valovoimaisia objektiiveja: 35 mm, 50 mm ja 85 mm.

Kiinteiden linssien kanssa joutuu tekemään enemmän jalkatyötä ja Malkamäki kertookin tykkäävänsä työn fyysisyydestä.

– Siinä joutuu liikkumaan ja etsimään kuvakulmaa.

Työssään kuvaajana Malkamäki pääsee paikkoihin, joihin ei muuten pääsisi sekä näkemään laajalla skaalalla erilaisia paikkoja, ihmisiä sekä yhteiskunnan eri ääripäitä.

Työn tekee mielenkiintoiseksi myös se, että aina voi oppia lisää:

– Ikinä ei koe olevansa valmis.

Työssään valokuvaajana Malkamäki on päässyt murtamaan ennakkoluulojaan ja muuttamaan näkökantojaan.

– Se on aina virkistävää.

Valokuvaajaidentiteetti on Malkamäelle tärkeä.

– Kun lapset syntyivät, minulle tuli kriisi kuvaamisen suhteen. Mietin, että onko tämä se mitä haluan tehdä. Työminäni on ollut niin vahva, että kun tuli tällaisia muita elämän osa-alueita, ne keikauttivat vaakakuppia.

– Edelleenkin tykkään kuvaajaminästäni: se on ehkä ekstrovertimpi ja energisempi kuin kotiminä, Malkamäki nauraa.

Aito ja lempeä

Ihmiset ovat Malkamäen lempiaihe. Myös luontoaiheet saattaisivat kiinnostaa, niin että kuvasta löytyisi myös ihminen.

– Still life tai ruokakuvausta voisi olla hauska kokeilla.

Tarvittavat raamit kuvauksiin tulevat asiakkaalta, mutta kuvauksissa edetään tilanteen mukaan. Malkamäki kertoo, että suunnitelma on yleensä kuvausten runkona, mutta joskus se lentää ensimmäisenä romukoppaan ehkä olosuhteiden tai vallitsevan valon takia. Kuvaajalta tämä vaatii joustavuutta, että voi heittäytyä hetkeen tilanteen mukaan.

Ilmaisuaan ja kuvaustyyliään Malkamäki kuvaa aidoksi, lempeäksi ja kuvattavaa kunnioittavaksi.

Joskus toimeksiannoissa saatetaan pyytää jotakin sellaista, joka ei ole kuvattavalle ominaista.

– En lähde väkisin vääntämään kuvattavaa muuhun sapluunaan kuin hän on vaan sen takia, että saataisiin asiakkaan mielestä jotenkin pysäyttävä kuva.

Valokuvassa Malkamäelle on tärkeää tarina ja symboliikka. Aina valokuva ei riitä kertomaan sitä yksin, vaan tarvitsee lisäkseen esimerkiksi tekstin.

– Kaikki pohjautuu lopulta valokuvan luonteeseen todellisuuden tallentajana ja sen pyrkimyksenä rehellisyyteen. Se mahdollistaa yhteiskunnan tarkastelun syvällisemmin. Minua kiinnostaa ympäröivä maailma ja sen seuraaminen, valokuva on siihen luonteva väline.

Malkamäen mukaan valokuva alkaa elämään omaa elämäänsä aikajatkumosta irrotettuna ja on aina myös kuvaajansa näköinen.

– Sekin on kiehtovaa. Lisäksi minua kiehtoo valokuvan monipuolisuus ja sen lukuisat käyttötarkoitukset maailman tapahtumien tallentajana, henkilökohtaisen kotialbumin jättäminä muistijälkinä tai yrityksen arvojen ja viestin viejänä.

KUKA

Marjaana Malkamäki

Tamperelainen freelance-valokuvaaja. Koulutukseltaan taiteen kandidaatti ja valokuvaaja. Useita yhteisnäyttelyitä ja -kirjoja.

www.malkamaki.com
IG: marjaanamalkamaki