Muotokuvaus, lyhyt oppimäärä

Kirjoittanut 24.9.2020

Vanhan valokuvaajaviisauden mukaan ketään ei tule kuvata ennen aamukymmentä. Siitä, syntyikö se kuvaajien vai kuvattavien tarpeesta, väitellään yhä.
Tässä muita kuolemattomia viisauksia:

1. Taustan hallinta

Taustat tulee kuvattaessa hallita. Lue kaikki, mitä saat käsiisi kuvattavastasi tai kysy toimittajalta. Se yllättää ihmiset, ihan oikeasti. Ja positiivinen yllätys on aina hyvä. Myös kuvauspaikka kannattaa katsoa etukäteen.

2. Jokainen on valonsa arvoinen

Ketään ei tule saattaa huonoon valoon. Jos sellainen paikalla on, asialle pitää tehdä jotain jo ennen kuvausta (kts. kohta 1). Näissä hommissa ei kuvata Rennyä tai presidenttiä, vaan sitä valoa, joka niistä ihmisistä heijastuu.

3. 35/50/85/105-millinen on ainoa oikea muotokuvausobjektiivi

Roskaa. Ainoa oikea muotokuvausobjektiivi on se, joka tehtävääsi sopii. Pidemmillä polttoväleillä tausta (kts. kohta 1.) haihtuu, lyhyemmillä se säilyy terävänä. Lyhyillä ei kannata mennä liian lähelle.

4. Käänteinen tennissyöttö

Tenniksessä syötetään aina ensin täysin posketon huikenteleva syöttö, ja jos se ei mene ruutuun, lyödään se, joka menee aina. Muotokuvauksessa asia on päin vastoin: ensin kuvataan varmat kulmat pois ja sitten, jos aika riittää, ryhdytään venyttämään. Aina siihen asti kun on sovittu eikä minuuttiakaan yli.

5. Ohjaa

Klassinen opetus on se, että kuvauksessa tulee pitää kaikki koko ajan näpeissä. Rautainen koura ohjaa kuvattavan kääntymään väliin oikealle, vuoroin vasemmalle ja saattaa studion ovelle ennen kuin seuraava tulee sisään.

Mutta poikkeuksiakin on: aikoinaan USA:ssa aloitti ujo ja neuroottinen kuvaaja, jonka ensimmäiset sanat kuvauksissa usein olivat ettei tästä mitään tule, tukka on ihan väärin eikä ideakaan missään nimessä toimi. Kuvattavat päätyivät lohduttamaan kuvaajaa ja ehdottelemaan tälle yhä hurjempia poseerauksia. Ja ihan hyvin tämä Leibovitzin Annie on sittemmin pärjännyt.

6. Näytä kuviasi. Not.

Kannattaa laittaa valmiiksi kameran näyttö histogramminäkymään, jossa itse kuva on mahdollisimman pienellä. Näin säästytään aikaavievältä ”oi-kun-hirveitä-mutta-musta-kai-ei-muuta-saa/eivät-kuvattavat-epäonnistu-koskaan-kuvissa-vaan-kuvaajat”-sananvaihdolta.
Erityisen vaarallisia ovat kuvattavat, jotka pyytävät ”vilauttamaan vähän”. Heille kerrotaan näytön olevan rikki.

7. Puhu

90-luvulla samassa studiossa kanssani työskenteli Ville, jonka henkilökuvausta ihailin yli kaiken. Kerran jäin Villen kuvauksen ajaksi parvelle toimittamaan muka-asiaa; oikeasti vakoilemaan, miten tämä onnistui niin hyvin kuvattaviensa kanssa.
Ovikello soi, Ville aukaisi oven, murahti jonkinlaisen tervehdyksen ja heilautti kättään naulakkoon päin. Sitten viittasi fondille päin, viilasi vähän jotakin valoa ja käveli jalustan taakse. Ja pimeästä kuului: ”Kääntyy polvista vasemmalle….kääntyy leuasta oikealle” ja klik-klak – taas yksi häikäisevä potretti pulkassa.
Ja toisin päin: Jussi Aalto muistelee varanneensa ikoniseen Kekkos-kuvaukseensa sellaisen määrän puheenaiheita, ettei UKK saanut koko aikana suunvuoroa.

8. Luottamus

Tärkeintä on kuitenkin luottamus, enkä tarkoita tällä 70-lukulaista suomalais-neuvostoliittolaista yhteistyöelokuvaa, jota koululaiset pakotettiin katsomaan 3,5 tuntia kovilla penkeillä ja joka aina tulee mieleen kun sana ’luottamus’ tai UKK mainitaan. Siis luottamus kuvaajan ja kuvattavan välillä. Kaikki jännittävät kameran edessä. Kuvattava heittäytyy kuvaajan armoille ja tätä luottamusta tulee vaalia, oli sitten kyseessä tv-tähti tai oma äiti.

+ One Last Thing

Kuvauspaikat kannattaa jättää parempaan kuntoon kuin saavuttaessa.
Sama pätee myös kuvattaviin (kts. kohta 8.)