Vietin viime kesänä isäni mökillä viikon lukien, marjoja poimien ja saunoen. Se oli niin mukavaa, että halusin tehdä tänä kesänä samoin, ja niin myös tein.

Savusaunasta on tullut minulle vuosien varrella paikka, johon vain aina tulee päästä. Nyt kahden vuoden aikana olen myös saanut saunan lämmitysvastuuta ja se on tehnyt saunomisesta entistä merkityksellisempää. Vaikkakin sitä kokemusta, millä isä saunan lämmittää, ei minulla vielä ole.

Viime viikonloppuna olin mökillä perheeni (ja Rauli-myrskyn) kanssa. Kun katsoin sääennusteita ennen lähtöä, päätin ottaa mukaani kuvauskalustoa (suom. huom. kevyttä sellaista 🙂 ). Tavoitteena oli kuvata savusaunasta monipuolinen kuvakokonaisuus, jonka nähtyään katsoja tietää, millaisesta paikasta on kyse.

Ensimmäisessä kuvassa (yllä) näkyy savusauna kokonaan. Olin onnekas, koska kuvauspäivänä oli aurinkoinen ja kesäinen sää. Näin sain kuviin valoa ja varjoja, jotka tuovat niihin kesäisen tunnelman. Jos sää olisi ollut pilvinen, olisi kuvien tunnelma ollut erilainen.

Kuvasin ensimmäisenä yleiskuvan saunasta. Yleiskuvassa paikka näkyy kokonaan ja se kertoo selvästi kuvan katsojalle, mistä tulevassa kuvakokonaisuudessa on kyse.

Kuvasin yleiskuvan siten, että kirkas auringonpaiste valaisee maiseman ja pääkohteen hieman takaviistosta oikealta. Näin vallitseva valo luo kuvaan kolmiulotteisuutta; eli kaksisulotteisessa kuvassa olevat asiat ja esineet näyttävät olevat lomittain toistensa edessä ja takana. Samalla takaviistosta maiseman valaiseva kova valo tuo esiin eri pintojen rakenteita.

Saunasta on alla kaksi yleiskuvaa. Kuvasin rakennuksen viistoittain, jotta se näyttää kuvassa mahdollisimman kolmulotteiselta: siitä on näkyvissä useampia eri sivuja. Ensimmäisessä versiossa valitsin kuvauskohdan ja -korkeuden siten, että kuvan etualalla on kasveja ja kuva on otettu matalammalta. Jälkimmäisessä versiossa etuala on tyhjempi ja kuvauskorkeus on hieman ylempää, mutta saunarakennus puolestaan erottuu selvemmin.

Kolmannen yleiskuvan rakennuksesta otin eri suunnasta. Myös tässä kuvassa vallitseva valo valaisee maisemaa takaviistosta.

Kun ensimmäisillä kuvilla on kuvan katsojalle kerrottu, mikä kohde on kyseessä, voidaan mennä lähemmäs ja esitellä kohdetta tarkemmin. Seuraavissa kahdessa kuvassa saunarakennus näkyy lähes kokonaan. Eli tällaisellakin kuvalla voisi kohteen esittelyn aloittaa: kuva näyttää kohteen melkein kokonaan, ainoastaan ympäröivä maisema puuttuu. Tällaista kuvaa voisi kutsua myös lähestymiskuvaksi. Se ei ole niin laaja rajaukseltaan kuin yleiskuva: ollaan menty lähemmäs kohdetta.

Myös lähestymiskuvasta on kaksi vaihtoehtoa: molemmissa on etualalla kasveja. Ensimmäisessä kuvassa on tiukempi rajaus eikä alareunassa näy niin paljon mättäitä kuin jälkimmäisessä versiossa. Usein kuva-alan reunassa oleva vaalea alue saattaa häiritä kuvan pääkohteen katsomista, kun katse hakeutuu toisarvoiseen vaaleaan kohtaan. Mutta toisaalta jälkimmäisessä kuvassa mätäs ja etualan puut muodostavat saunarakennusta ympäröivän kehyksen.

Sitten voidaankin taas siirtyä lähemmäs, tai zoomata lähemmäs. Nyt rakennus ei enää näy kokonaan, mutta kuva-alalla on elementtejä, jotka kertovat aiemmat kuvat nähneelle, että kyseessä on sama paikka: mm. avoimesta ovesta nouseva savu ja seinillä roikkuvat lyhdyt.

Kun edelleen mennään vielä lähemmäs, aletaan kuvarajauksessa lähestyä jo yksityiskohtakuvaa. Kun tekee kuvasarjaa, on tärkeää muistaa, miten kuvan katsoja ”pysyy kärryillä” koko kuvasarjan ajan. Katsojaa helpottaa ja ymmärtämistä selkeyttää, kun kuvien valomaailma, sävymaailma, värit ja muu käsittely ovat samanlaisia koko sarjan ajan. Jos nämä asiat muuttuvat kuvasarjassa, saattaa kuvan katsoja luulla, että esim. paikka on vaihtunut.

Myös lähikuvasta on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisessä versiossa on enemmän näkyvissä maisemaa, kun taas jälkimmäisessä on vain lyhty ja paljon savua. Tässä kuvassa rajaus voisi olla vielä tiukempi, mutta halusin jättää savun ja saunarakennuksen näkyviin.

Kuvasin yleiskuvan savusaunasta myös toisesta kuvakulmasta sen takia, että sain kuistilla olevia yksityiskohtia esiin paremmin. Kun vertaa seuraavaa yleiskuvaa aiempiin kuviin, huomaa miten erilaiselta maisema näyttää myötävalossa. Tämä kuvakulma toi kuistin lisäksi esiin myös saunan takana olevan halkopinon, jonka olemassaolo on oleellinen asia saunan lämmityksessä.

Lähestymiskuva samasta kuvakulmasta tuo esiin kuistin yksityiskohtia, joista voi sitten ottaa lisää yksityiskohtakuvia.

Vaikka alla olevassa kuvassa näkyykin saunan tunnistettava yksityiskohta, miettisin sen laittamista kuvakokonaisuuteen. Kuvan ottohetkellä aurinko meni pilveen, ja siksi kuvan valomaailma on erilainen kuin muissa kuvissa.

Kukakokonaisuudessa voi hyödyntää myös kuvien yhdistämistä ja niiden esittämistä kuvaparina. Tällöin kannattaa pitää mielessä, että kuvat ovat rajauksiltaan ja kuvakooltaan riittävän erilaisia, jotta ne tukevat toisiaan ja lisäävät kenties informaatiota asiasta, eivätkä vie tehoa toisiltaan.

Ehkäpä sitten voidaan jo astua sisään (oikeasti sisällä ei kyllä voi olla savun määrän takia, mutta ovelle voi mennä hetkeksi…) Millaisen rajauksen valitsisin?

Ensimmäisessä versiossa näkyy ovea ja sisäosaa, muttei lainkaan savua. Se eroaa merkittävästi aiemmista kuvista.

Kakkosversiossa on samat elementit kuin ykkösversiossa. Lisäksi siinä on savua, joten se sopisi paremmin aiempiin kuviin.

Kahdessa viimeisessä versiossa oven näkyminen etualalla kertoo kuvan katsojalle, että saunaa katsellaan ovelta ja näkymä edessämme on saunan sisältä. Erona kahdessa jälkimmäisessä versiossa on kuvauskorkeus – ehkäpä viimeinen kuva sopisi kuvasarjaan ”Oodi savusaunalle” parhaiten 🙂

Seuraavaksi sisätilan lähestymiskuviin. Edellisissä kuvissa näkyi saunan ikkuna, joten seuraava kuva on lähestymiskuva saunan sisätilasta ikkunaseinältä.

Ehkä tässä kohdassa voi sanoa siitä tuurista, joilla ne laivatkin seilaavat… livenä tilanne oli vieläkin hienompi, kun Rauli-myrsky riepotteli jo puita ja valo leikki ikkunassa ja savuverhossa. Siinä oli saunanlämmittäjä ihmeissään.

Tässä kohdassa myös totesin, ettei minulla ollut riittävän laajakulmaista objektiivia mukanani, enkä saanut hyvää yleiskuvaa sisätilasta. Jää jotain seuraavallekin kerralle.

Minulla oli kuitenkin mukanani kaksi lisävalonlähdettä. Kameran päällä käytin Canon Speedlite 600EX II-RT:tä yleis- ja täytevalona ja toisena lisävalona minulla oli Dedolight DLED 4 BI -ledvalaisin.

Ja olipa mielenkiintoista ”laittaa valot päälle” savusaunaan. Valo paljasti seinissä niin paljon sellaista, jota en ollut koskaan aiemmin nähnyt.

Näin siis eteni savusaunan kuvaaminen: yleiskuva – lähestymiskuva – yksityiskohtakuva -periaatteella. Systeemi on varsin helposti siirrettävissä monen muunkin kuvauskohteen kuvaamiseen, mm. tapahtumakuvauksiin. Systeemi antaa kuvaajalle päähän järjestelmän, jonka avulla saa dokumentoitua kohteen, tapahtuman tms. monipuolisesti niin visuaalisesti kuin kerronnallisestikin.

Ja mitä tästä puuttuu niiden saunan sisätilan kuvien lisäksi? Ihmiset, tapahtumat, tunteet, käyttäjät, tarinat, saunaesineet jne… kuvakokonaisuutta voi jatkaa loputtomiin. Ja kaikkien niiden kuvaamisessa voi soveltaa samaa systeemiä.

Viimeinen pesällinen puita oli poltettu, perhe palasi golfkentältä, palaminen alkoi hiipua ja Rauli-myrsky voimistua. Sitten odoteltiin…

… että päästiin saunomaan. Ja uimaan. Tietenkin.

Toivottavasti kaikilla on ollut kuvauksellinen ja innostava kesä 🙂 Nyt mennään kohti syyskuuta. Se tarkoittaa tänä vuonna mm. Photokinaa.

Aurinkoisia päiviä kaikille!