Luontokuvaus voi olla paljon muutakin kuin jylhien tuntureiden, laajojen maisemien ja eläinten kuvausta luonnontilassa. Yhtä hyvin voimme hakea luonnosta taiteellisia kohteita, luomutaidetta.
Luonto on tärkeä minulle, mutta varsinainen, vakavasti otettava luontokuvaus ei ole koskaan ollut se minua eteenpäin ajava asia. Katson, että oma kuvani ei toisi niille mitään lisäarvoa.
Kun auringonlaskukuvia on katsellut aikansa ne voivat menettää ainutlaatuisuutensa ja viehätysvoimansa. Minulle on käynyt näin.
En silti ole koskaan unohtanut luontokuvausta, mutta siihen liittyy toki paljon muutakin, pienimuotoisempaa. Varsinkin, jos ottaa mukaan makrokuvauksen, löytyy luonnosta aivan tavattoman herkullisia muotoja, linjoja ja värejä. Nyt kannattaa taas katsella sillä taiteellisella silmällä ja tarkastella yksittäisiä puunrunkoja, talventöröttäjiä ja heiniä. Niiden muodot ja linjat voivat olla todella hienoja.
Yhtenä kesänä olivat pionin kukinnot erityisen runsaita ja kieltämättä, kuvasin niitä joka suunnasta. Varmaan läheiset jo välillä puistelivat päätään innostukselleni. Sen jälkeen ne eivät ole kukkineet niin runsaasti ja suurikukkaisina, joten hyvä, että kuvasin ne silloin perusteellisesti. Niitä kuvia olen hyödyntänyt monella tapaa, osana rakennettuja kuvia.
Viimeisin luontokuvaukseni (sanan laajennetussa tarkoituksessa) kohdistui vaasiin kuivuneisiin tulppaaneihin. Katselin niitä pari päivää ajatellen, että pitää heittää pois, mutta sitten niiden abstraktit muodot alkoivat kiehtoa. Ne saivatkin kyydin studiolle, jossa niistä löytyi ihmeen paljon kuvattavaa.
Kukkakaupoista, joissa on kauppiaana intohimoinen kukkien ystävä, voi löytää hienoja löytöjä. Niinhän sitä sanotaan, että yhden roska on toisen aarre. Erilaiset siemenkodat, kuivuneet lehdet ja kukinnot voivat olla todella kuvauksellisia. Itse en niinkään kuvaa niitä asetelmissa, vaan käytän omissa taidekuvissani, rakennetun kuvan osina.
Luontoa voi hyödyntää kuvissaan monella tavalla, tarkoituksen mukaan. Luontoa pitää myös kunnioittaa ja ihmetellä sen monimuotoisuutta. Suomesta ei tarvitse lähteä mihinkään löytääkseen runsaasti luonnon kuva-aiheita. Ensimmäiset vihreät jo pistävät päätään esiin mullan seasta, eli kohta löytyy luontoa kuvattavaksi runsaudenpulaan saakka.
Luonnon muodoista saa myös hyviä minimalistisia, tunnelmallisia kuvia. Kaikkea kannattaa katsella monesta suunnasta. Esimerkiksi luonnonkukka voi olla todella kuvauksellinen kasvu- ja kukintavaiheessaan, mutta myös lakastuneena.
Kannattaa malttaa odottaa myös siemenkotien kehittymistä, koska ne ovat joskus se hienoin osa. Esimerkkinä tästä ovat kärhöt, törmäkukat ja lyhtykoiso.
Kasvien lehdet voivat olla koristeellisia tai niissä voi olla näkyviä lehtisuonia. Jos sellaisen valaisee takaapäin tai kuvaa valopöydällä, ne tulevat hienosti esille.
Olen myös nähnyt erilaisista skannatuista kasvinosista tehtyjä kuvia, jotka olivat upeita. Skannerin kansi pidettiin auki, mutta skannattavat oli peitetty tiheällä mustalla kankaalla, jotta vain kasvinosat valottuivat. Tässäkin tapauksessa se taiteellinen silmä on pidettävä auki ja katseltava ennakkoluulottomasti, mitä löytyy.
Makrokuvien kautta pienetkin asiat näyttävät erilaisilta. Vaikka muurahainen, jos se vaan pysyy hetken paikallaan. Voin kuvitella tekeväni jonkinlaisen ”sotakuvan”, jossa muurahaiset taistelevat makupalasta.
Taidekuvia luonnosta syntyy myös kaksoisvalotuksella ja heilautustekniikalla. Näiden kanssa kannattaa muistaa, että ne ovat kivoja vähän aikaa. Mutta niihin ei kannata juuttua, koska ne ovat aika ajoin muodissa, mutta katsoja myös nopeasti kyllästyy niihin.
Harkitun epäterävyyden käytöllä voidaan saada aikaiseksi hyvin taiteellisia kuvia. Lensbaby-objektiivit on tehty juuri tätä tarkoitusta varten. Nämäkin kuvat ovat hienoja, mutta niihinkään ei tule juuttua, vaan käyttää tehosteena, joskus.
Itse olen rakentanut kesäisin ulkostudion pihalle. Tarvitaan tukeva pöytä, jonka reunaan voi kiinnittää pidikkeitä. Luonnonvalo riittää, tai voi käyttää rengassalamaa makro-objektiivin kanssa. Jalusta ja lankalaukaisin sekä auringonvaloa blokkaava heijastinkangas kontrolloimaan liian voimakasta suoraa valoa.
Sitten ei tarvitsekaan tehdä muuta kuin katsella ympärilleen ja hakea kuvattavaa, jota löytyy vaikka kerrostalon pihalta, mökiltä tai melkein mistä vaan.
Itse käytän erilaisia tekstuuripapereita taustana. Näin saan rauhallisen kuvan, jossa päähuomio keskittyy itse kohteeseen. Koska kyseessä on nyt taidekuva eikä luomu luontokuva, niin voimme muokata olosuhteita. Kyllä Ansel Adamsista lähtien luontokuvaajat ovat myös ”muokanneet” ympäristöään tai korjailleet negatiiveja pimiötyöskentelyn aikana, joten sallin itselleni kaikki keinot saada aikaiseksi esteettisesti silmää miellyttävän kokonaisuuden.
Hei Marjut!
Aivan ihana artikkeli. Se tarjosi monipuolisesti virikkeitä. Innostuin ja inspiroiduin kirjoituksestasi todella paljon, suurkiitos :).
Merja Mercado