Valokuvan arvo

Kirjoittanut 30.11.2017

Koin valokuvan arvon käytännössä noin viisikymmentä vuotta sitten.

Hankin elantoni pyörittämällä yhden miehen kuvatoimistoa. Myin lehdille, televisiolle, mainostoimistoille ja muille tarvitsijoille suomalaisten kuvaajien kuvia, ja siinä sivussa myös omiani. Siihen aikaan puhuttiin featurekuvista, nykyisin kuvituskuvista.

Ostajat olivat yleensä ammattilaisia, mainosgraafikoita tai toimittajia, joilla oli selkeä käsitys hintatasosta. Mustavalkoisen kuvan kertakäyttöoikeus maksoi yleensä 25 markkaa ja värikuvan 100 markkaa. Kaikki oikeudet maksoivat vastaavasti 50 ja 150 markkaa. Vuonna 1965 oli 25 markkaa yhtä arvokas kuin 45 euroa vuonna 2015.

Joillakin asiakkailla käsitys valokuvan arvosta oli hieman erilainen. Eräästä vakuutusyhtiöstä soitti herra, jonka tarkkaa vakanssia en muista. Tarvittiin mustavalkoisia kuvia esitteeseen – ihmisvilinää kadulla, viljelymaisemaa ynnä muuta yleisluontoista. Pakkasin mielestäni sopivia kuvia salkkuun ja painelin tapaamiseen. Asiakas selaili kuvia ja vaikutti tyytyväiseltä.

Sitten tuli hintakysymys. Herra poltti päreensä: ”Mitä? Niin paljon? Minähän voin tänään ostaa kameran ja filmiä, ja huomenna kävelen kaupungilla ympäriinsä näpsimässä kuvia. Kun myyn ne, saan satoja markkoja päivän työstä. Älkää kuulkaa yrittäkö huijata!”

Tuohon aikaan kameraseuratoiminta oli vilkasta ja paljon puhuttiin ja kirjoitettiin valokuvan aliarvostuksesta verrattuna maalaustaiteeseen. Usein esitettiin näkemys, että maalaustaide on helpompaa kuin valokuvataide, sillä maalari pystyy maalaamaan juuri sellaisen taulun kuin haluaa, mutta valokuvaaja on aina kameran armoilla. Pimiössä lopputulokseen pystyi tietenkin jonkin verran vaikuttamaan, mutta silti…

Samoihin aikoihin valokuvan arvostus Suomessa ja maailmalla alkoi kohota kiihtyvällä vauhdilla. Syitä ja seurauksia olivat mm. The Family of Man -näyttely taidehallissa, Kuvajournalismin nousu (Life, Viikkosanomat), Valokuvataiteen museon perustaminen, vilkastuva näyttelytoiminta, aktiivinen julkaisutoiminta ja koulutus.

Lamavuodet paljastivat vauhtisokeuden: vain pieni osa valmistuneista oli saanut koulutustaan vastaavaa työtä.

Mikä on valokuvan arvo ja arvostus nyt, viisikymmentä vuotta myöhemmin? Se voi olla mitä tahansa.

Miljardeilla verkossa vellovilla kännykkäräpsyillä on ainakin jokin viihdearvo. Netin kuvamassoista tullaan varmasti tekemään monenlaista tutkimusta, joilla mitataan nykyihmisen mielenmaisemaa. Aineisto on ehtymätön ja lisääntyy koko ajan.

Parhaiten ehkä tienaavat huippuarvostetut taidekuvaajat ja ovelimmat paparazzit. Kulunutta sanontaa mukaillen: valokuvan arvo on katsojan silmässä.