Suomen Kameraseurojen Liitto (SKsL) on tehnyt työtä suomalaisen amatöörivalokuvauksen hyväksi jo 90 vuotta.

SKsL perustettiin vuonna 1932 vastaamaan paikallisten kameraseurojen tarpeisiin alan keskusjärjestönä. Tällä hetkellä liittoon kuuluu 72 jäsenseuraa, ja niissä on noin 4 200 valokuvausharrastajaa.

– Liiton tehtävä on antaa kameraseuroille ideoita ja työkaluja paikallisen toiminnan pyörittämiseen sekä tarjota seuroille koulutustarjontaa ja löytää uusia toimintatapoja, kertoo SKsL:n toiminnanjohtaja Kari Tolonen.

SKsL toimii aktiivisesti yhteistyössä valokuvausalan kattojärjestö Finnfoton kanssa, joka muun muassa tukee valokuvaajia taloudellisesti apurahojen muodossa.

– Teemme yhteistyötä valokuvausalan eteen laajemmalla kentällä, sanoo Tolonen, joka on myös Finnfoton puheenjohtaja.

SKsL ja sen jäsenseurat tekevät yhteistyötä myös muiden valtakunnallisten ja paikallisten järjestöjen kanssa.

– Uskoisin, että tulevina vuosina löydämme uusia kameraseuroille suunnattuja yhteishankkeita, joista merkittävin oli muutama vuosi sitten Kaatuneitten Muistosäätiön, Aalto-yliopiston ja Kansallisarkiston kanssa yhteistyönä toteutettu sankarihautausmaiden kuvaaminen ympäri Suomea.

Koulutusta ja yhteisöllisyyttä

SKsL:n jäsenseurojen maantieteellinen painopiste on Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla.

– Pohjoisin seura on Kuusamon Kaamoskamera, Tolonen kertoo.

Yksi uusimpia jäsenseuroja on Nuoret Valokuvaajat, joka järjestää tänä kesänä näyttelyn Kaapelitehtaalla sekä nuorille kuvaajille suunnatun kesäkurssin Joutsenossa.

Tolonen kertoo, että liitto on perustamisestaan lähtien ollut merkittävässä roolissa kuvaajien kouluttamisessa kulloinkin pinnalla olevien tekniikoiden hallintaan.

– Alkuaikojen mustavalkokuvauksen ajasta on siirrytty digiaikaan, mutta silti ”vanhan” tekniikan mustavalkokurssit ovat edelleenkin kysyttyjä.

Pandemia-aikana SKsL on hyödyntänyt mahdollisuutta järjestää verkkokursseja ja niihin on osallistunut satoja harrastajia. Teemoina ovat olleet muun muassa salama-, maisema- ja yökuvaus.

Tolonen toteaa, että moni nykyään ammatikseen kuvaajana toimiva on saanut innostuksensa kameraseurasta.

– Kameraseurassa toimiminen ja omista kuvista saatu palaute ovat olleet monelle ponnahduslauta hankkiutua valokuvaajakoulutukseen ja sitä kautta ammattiin.

– Yksi kameraseuran hyviä puolia on se, että on yhteisö, jota on kiva tavata. Siellä voi vaihtaa kokemuksia ja saa vertaistukea omille kuvauskokemuksilleen, sekä oppia ja opastusta.

SKsL järjestää lisäksi kuvausmatkoja ulkomaille. Tämänvuotinen matka suuntautuu Pohjois-Portugaliin. Matkalla otetuista kuvista tehdään näyttely, joka on myöhemmin nähtävillä Galleria Westissä.

Kansainvälinen näyttelytoiminta on ollut SKsL:n toiminnan keskiössä sen perustamisesta lähtien. Vuosittain moni valokuvaaja hakee kansainvälisiä ja pohjoismaisia arvonimiä näyttelymenestyksen perusteella.

Tolosen mukaan kilpaileminen on hyvä keino kehittyä kuvaajana, kun omista kuvista saa palautetta.

– Ja ainahan palkinnot ja menestymisen kautta saatu tunnustus lämmittää mieltä.

Katse alkuun

Suomen Kameraseurojen liiton perustamiskokous pidettiin Lahdessa 12.11.1932. Sen tehtäväksi tuli toimia suomalaisten kameraseurojen yhteydenpitovälineenä. Ensimmäinen puheenjohtaja oli A. Hyrkkö Viipurissa toimineesta Karjalan Kameraseurasta. Nykyinen puheenjohtaja on Jukka Kosonen.

– Ennen liiton perustamista yhteydenpitovälineenä oli Helsingin Kameraseuran julkaisema ja Valokuvatarvikekauppiaiden ry:n kustantama Valokuvaus-lehti, kertoo SKsL:n historian kirjoittanut historiantutkija Yki Hytönen.

1930-luvulla valokuvaaminen oli kallista ja harvojen harrastus. Valokuvaus-lehti oli yhdysside suomalaisten amatöörikuvaajien välillä, ja uudet kameraseurat saivat toimintaohjeita ja julkaisualustan sen sivuilla. Valokuvaus-lehden julkaiseminen päättyi talouslamaan vuonna 1931, ja seurat tarvitsivat uuden foorumin yhteydenpitoon.

Vuonna 1932 SKsL:n perusti puolen tusinaa suomalaista amatöörivalokuvausseuraa. Uusi alan lehti näki päivänvalon vasta 1940-luvulla, jolloin sekä Helsingin Kameraseura että SKsL julkaisivat valokuvaukseen liittyviä 1–3 liuskan mittaisia ”julkaisuja”. Näistä Kameraseuran jäsenjulkaisuna alkunsa saanut Kamera-lehti on toiminut 1950-luvun alusta lähtien yhtenä SKsL:n tiedotuskanavana.

Taidekuvausta

Erotuksena ammattikuvaajiin amatööriyhdistyksien painopiste oli vapaassa taidekuvauksessa.

– Pyrittiin kohti ilmaisullista valokuvausta. Kun liitto alkoi järjestää vuotuisia näyttelyitä, ne olivat taidevalokuvauksen katselmuksia. Nimenomaan tämä profiili niillä oli pitkään, Hytönen tarkentaa.

Hän kertoo, että kameraseurojen asema taidevalokuvauksen kentällä muuttui 1960-luvulta eteenpäin kriittisen keskustelun myötä ja etenkin sen jälkeen kun valokuvausta alettiin opettaa korkeakouluissa.

Samaan aikaan suuret ikäluokat tulivat mukaan kameraseuroihin, ja valokuvaus harrastuksena lisääntyi. Tämä johti seurojen kasvuun ja uusien syntyyn. Tästä seurasi seuratoiminnan painopisteen muutos, ja aloitteleville valokuvausharrastajille alettiin tarjota kursseja ja luentoja.

Kasvua ja laskua

Sotien jälkeen liitto halusi piristää jäsenseurojen toimintaa ja aloitti esitelmä- ja arvostelupalvelun.  Opetustarkoituksessa jäsenseuroissa kiersi myös valokuvakokoelmia.

1950–60-lukujen vaihteessa SKsL alkoi kouluttaa jäsenistöään.

– Siitä tuli vakiintunut toimintamuoto. Aluksi oli kesäkurssi. Se on säilynyt tähän päivään asti. Sen rinnalle tuli vähitellen muutakin koulutusta.

Liiton kehityksessä 1950-luku, jolloin valokuvaus harrastuksena yleistyi, oli merkittävä kasvukausi. Seuraavan vuosikymmenen alussa jäsenseuroja oli jo yli 70.

Toinen kasvuvaihe oli 1980-luvulla, jonka jälkipuoliskolla seurojen määrä ylitti selvästi sadan. Harrastajamäärät nousivat, kun järjestelmäkameroiden hinnat laskivat ja tulivat helppokäyttöisemmiksi.

– Monen seuran tie päättyi 1990-luvun laman aikana. Laman jälkeen jäsenseurojen määrä oli 2000-luvun puolelle asti sadan kieppeillä.

Hytösen mukaan liiton sosiaalinen rakenne heijastelee jäsenseurojen ikä- ja sosiaalista rakennetta. Vuosikymmenien kuluessa naisten määrä kameraseuroissa on noussut, kun taas nuorille on tullut omia yhteisöjä.

– Voi sanoa, että liitto on melko pitkälle sama kuin sen jäsenseuransa, sillä liittoaktiivit tulevat jäsenseuroista.

Näyttelyitä ja kansainvälisyyttä

Vuosinäyttelyt ovat olleet keskeisessä roolissa SKsL:n toiminnassa sen perustamisesta lähtien. 1950-luvun puoliväliin asti ne kantoivat nimeä vuosikilpailu. Ensimmäinen SKsL:n teemanäyttely järjestettiin vuonna 1974. Vuosinäyttely ja teemanäyttely ovat olleet Liiton tärkeimmät vuosittaiset näyttelyt. Niissä on esillä kameraseurojen jäsenten valokuvia ja näyttelyiden avajaisten yhteydessä jaetaan arvonimet.

Liiton jäsenet ovat voineet alusta asti osallistua myös kansainväliseen näyttelytoimintaan.

–  Vuosina 1933 ja 1934 oli ensimmäiset kansainväliset näyttelyt, joihin SKsL sai ulkomailta kutsun osallistua, Hytönen kertoo.

Fédération Internationale de l’Art Photographique, FIAP, eli kansallisten amatöörivalokuvausliittojen kansainvälinen kattojärjestö, perustettiin vuonna 1946. Näyttelyiden ja kilpailujen järjestäminen on ollut oleellinen osa sen toimintaa.

SKsL liittyi FIAP:iin seuraavana vuonna. SKsL:n jäsenseurojen jäsenet ovat voineet osallistua FIAPin ja Photographic Society of American (PSA) näyttelyihin ja saada arvonimiin oikeuttavia hyväksyntöjä järjestöjen sääntöjen mukaan.

Kansainvälisten näyttelyiden määrä on kasvanut voimakkaasti erityisesti digiaikana. 1950-luvulla järjestettiin parisen kymmentä vedosnäyttelyä. 2010-luvulla näyttelyitä oli jo yli 400 vuodessa.

Näyttelyiden järjestäminen on kameraseurojen yksi tulonlähde, ja kilpailujen osallistujamäärät vaikuttavat suoraan niiden talouteen. Digitalisoitumisen myötä SKsL:ssä otettiin käyttöön kuvaportaalit 2010-luvulla, mikä on helpottanut näyttelyihin osallistuvien valokuvien vastaanottamista ja tuomarointia.

SKsL rahoittaa toimintansa jäsenmaksuilla sekä opetus- ja kulttuuriministeriöltä ja Finnfotolta saamillaan avustuksilla. Hytösen mukaan toimintaa on pystytty digitalisoitumisen myötä lisäämään, vaikka taloudelliset resurssit ovat pysyneet vuosien saatossa suurin piirtein samoina.

SKsL on yhdeksän vuosikymmenen ajan vienyt eteenpäin suomalaista valokuvausharrastusta. Tänä päivänä se on vireä järjestö, joka vastaa menestyksekkäästi ajan haasteisiin.