On hienoa olla tässä tänään, sillä tämä päivä, jota olemme kokoontuneet juhlimaan, on todella tärkeä. Sinun iässäsi elämän suunta on kutakuinkin selvillä, ensimmäinen asuntolaina otettu, puoliso valittu ja jälkikasvuakin ehkä jo tullut.

On siis aika katsoa elettyä elämää taaksepäin.

Kukaan meistä läsnäolijoista ei tunne sinua täysin. Joka sellaista väittää, yksinkertaisesti valehtelee: olet niin monipuolinen ja mutkikas. Tässä kuitenkin muutama muisto yhteiseltä taipaleeltamme.

Tapasimme ensimmäisen kerran, kun olit noin kaksivuotias, ja nyt jo varmaan saa sanoa, aikamoinen rääpäle. Uhmaikäsi rajoitti alussa suhdettamme: maailmasi oli mustavalkoinen ja yksinkertaisimmankin pyynnön toteuttaminen vei tunteja. Puolustukseksesi on sanottava, ettei minullakaan ollut silloin työkaluja ymmärtää sinua täysin.

Kolmivuotiaana otit aikamoisen kasvuloikan: maailmankuvasi syveni ja löysit uusia ystäviä. Avasit ikkunat maailmalle. Kasvusi jatkui nopeana: opit kieliä, ja erilaisia variaatioita ja tasoja lähestyä maailmaa.

Kun täytit seitsemän, meistä tuli työpari: asuimme taiteilija-ateljeessa Seinen varrella Pariisissa, kuvasimme päivät ja valvoimme yöt, kuvia tehden.

Pikkuhiljaa luulin alkavani ymmärtää sinua: milloin oli aika antaa tilaa, milloin taas pystyimme lähentymään.

Sinä puolestasi koettelit minua jatkuvasti: useita vuosia päivittäin kiukuttelit tai luovutit urakan yhtäkkiä kesken kaiken. Minä houkka maanittelin ja kirosin ja alistuin tahtoosi: uskoin, että olit korvaamaton.

Sitten tutustuin pikkuveljeesi. Se oli match made in heaven.

Tiesin, mitä sanoisit: hän oli yksinkertainen, nuori, kevyt, ylimalkainen eikä todellakaan tiennyt eikä osannut sitä kaikkea, mikä sinulle on arkipäiväistä. Mutta juuri se yksinkertaisuus ja leikkisyys veti minua puoleensa: sinä opit niin paljon niin nopeasti ja joka vuosi olit kuin uusi: pelkäsin, etten enää riitä sinulle!

Olit vasta kuudentoista ja – ikävä sanoa – mahdoton: hidas, raskas… sitä paitsi suhteemme oli tullut minulle vuosien varrella hyvin kalliiksi: hienostunut makusi on aina vaatinut mitä loisteliaimpia ympäristöjä ja nopeinta palvelua.

Vaikka näinä päivinä tapaan veljeäsi päivittäin, en ole suinkaan unohtanut Sinua, kuten hyvin tiedät. Tapaamme usein kolmisin ja arvostan sitä, kuinka autat veljeäsi tehtävissä, joista hän ei suoriudu, vaikka vuosien varrella hänellekin on alkanut kertyä tietoa ja painoa.

Ja tietysti, meillä on aina Pariisi: kukaan ei voi ottaa sitä meiltä pois.

Toivottavasti tulevaisuudessa Sinulla on toiset 30 vuotta edessäsi. Minä haluan onnitella ja toivottaa rentoa juhlapäivää Sinulle.

Ystävät, kollegat: malja päivänsankarille, työtoverillemme, 30-vuotiaalle Adobe Photoshopille!

Kirjoittaja on käyttänyt Photoshopia 28 vuotta ja Lightroomia ensimmäisestä betasta lähtien.