IDEAPANKISTAKO NE UUDET IDEAT TULEVAT?

Kirjoittanut 17.1.2022

Mistä kaikki ideat syntyvät? Sitä kysellään minultakin aina välillä. Haluaisin kovasti antaa hyvän vastauksen tähän vilpittömästi esitettyyn kysymykseen, mutta se on vaikeaa. Ideat tuntuvat tupsahtavan tyhjästä, niitä vain tulee. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta istua alas tarkoituksena keksiä ideoita.

Nämä ovat minikenkä kokoelmastani.Nyt nämä punaiset kengät synnyttivät idean mysteeriin.Missä niiiden omistaja on?

Kun mietin ideoiden syntyprosessia tarkemmin, tuli mieleen kaksi eri tapaa synnyttää ideoita:

Jotkut pitävät kirjaa ajatuksista, joista voi kehittää kuvateoksen. Sieltä voi käydä sitten kurkkaamassa, josko jokin niistä ideoista ottaisi tulta alleen ja innostaisi. Näitä kirjattavia ideoita voi odotella tulevaksi, vaikka silmät kiinni, puoliunessa. Kun mielikuvitus saa vapaat kädet ja mikään ei häiritse. Se toimii joskus.

Toinen tapa on enemmän sattumanvarainen. Käytän tätä tapaa itse useimmiten. Selaan kuvakirjastoani. Se on järjestetty ihan tavallisiin keltaisiin tiedostokansioihin joko paikan nimen mukaan tai esimerkiksi mallin nimen mukaan. Sitten on vielä erikseen kansioita, joissa on pilviä, rakennuksia, eläimiä ym. valmiiksi taustasta irrotettuaja elementtejä. Selaan kansioita, kunnes jokin kuva alkaa kiinnostaa niin paljon, että haluan käyttää sitä. Siitä se useimmiten lähtee. Sen jälkeen voin alkaa mielessäni hahmottelemaan mitä muuta kuvaan tarvitaan, jotta siitä saa mielenkiintoisen. Usein tarvitaan vielä toinen mielenkiinnon kohde.

Tausta, millainen sen tulisi olla, jotta se toisi esiin pikkuhiljaa muotoutuvaa ideaani. Yleensä jotain elävää tarvitaan kuvaan myös. Se voi olla eläin tai ihminen. Käytän usein lentäviä lintuja, jos muut isommat elävät eivät istu kuvaan.

Kun olen löytänyt kiinnostavat kuvat alkaa varsinainen työ.  Miten niitä työstämällä saa kuvasta yhtenäisen, ilmaisultaan rikkaan ja mielenkiintoisen kokonaisuuden.  Tämän jälkeen tulee vielä jälkityö, joka koostuu valaisusta, sävytyksestä, varjoista ja yksityiskohdista. Se on usein pitkä prosessi. Annakin usein kuvan levätä yön yli ja katson sitä uudelleen aamulla. Voi olla, että päädynkin toisenlaiseen sävytykseen tai vaihdan jonkun elementin.

Paljon ajatuksia ja mielikuvia jää mieleemme myös lukemistamme kirjoista, elokuvista tai nähdyistä paikoista. Eletty elämä jättää jälkiä mieleen Niitä voi saada käyttöönsä mielen sopukoista, kun ajatus kipinä syntyy.

Olen vuosia sitten ostanut tämän kiipeilevän patsaan,koska se oli hauska ja mielikuvia herättävä.

Myös joku kuvaamani malli voi toimia inspiraationa. Mallin asento, vaatetus tai ilme tuovat mieleen tilanteen, johon se voisi sopia.

Ehkä mieleen tulee ajatuksia joskus katsomastani tutoriaalista. Myös jo kauan sitten käydyltä kurssilta voi yhtäkkiä juolahtaa mieleen jotain mieleen jäänyttä.

Ehkä haluankin kokeilla jotain uutta menetelmää. Esimerkiksi prosessia, jolla saadaan aikaa jokin määrätyn- lainen maalauksellinen jälki valokuvaan.

Niin kuin huomasitte, ette saaneet yksiselitteistä ja selvää vastausta. Sellaista ei ole. Kaikki taiteellinen työ on usein hyvinkin intuitioon ja kokeiluihin perustuvaa.  Katsoja näkee vain lopputuloksen, mutta ei tiedä, että kokeilin ainakin kahtakymmentä eri elementtiä tekstuuria tai taustaa johonkin kuvaan, ennekuin löytyi se oikea.

Prosessin ennalta arvaamattomuus ehkä onkin se, joka kiehtoo minua. En tiedä itsekään etukäteen millainen lopputulos on. Minulla voi olla summittainen ajatus siitä, mutta sekin voi muuttua moneen kertaan prosessin aikana. Yhtäkkiä tuleekin mieleen, että tähän sopiikin se valaisin, jonka kuvasin vuosia sitten.

Jos kuunvalo ei riitä, voi tuoda kuvaan hieman lisävalaistusta.

Pitää oppia joustavuutta, ja antaa ajatusten kulkeutua sinne tänne, jotta löytyy oikea polku, joka johtaa haluamaani lopputulokseen. Ehkä tällainen kuvanrakennus opettaa joustavuutta muidenkin asioiden suhteen, ainakin toivon niin.