Lennart Petrell kertoo, mikä tekee luontokuvauksesta niin kiehtovaa.

Olen harrastanut valokuvausta tosissani reilun kaksi vuotta. Tykkään myös liikkua paljon luonnossa. Se tuo rauhaa ja vastapainoa työhön ja kiireiseen elämänrytmiin. Luontokuvauksessa pystyn yhdistämään kaksi minulle tärkeää asiaa.

Pääsääntöisesti kuvaan luontoa, mutta tykkään myös vangita kameralle ihmisten tunteita, tilanteita urheilun maailmassa, kaupunkiympäristön vilinää ja arkkitehtuuria, mikä ikinä omaa silmää miellyttää.

Valokuvauksessa olen löytänyt taiteellisemman tavan ilmaista itseäni. Olen urheillut koko ikäni ja tehnyt siitä ammatin itselleni, ja itseilmaisu on ollut oman kropan ja fyysisen toiminnan kautta.

Luontokuvaus on teknisesti aika opettavaa. Kameran käytön ja muun kanssa joutuu reagoimaan nopeisiin tilanteisiin. Onhan sekin haastavaa, kun kuvattavat luonnossa suostuvat yhteistyöhön välillä vähän huonosti. Olin juuri Herttoniemessä ja näin pyrstötiaisia ensimmäistä kertaa. Niitä piti kuvata aika kaukaa. Ne ovat niin arkoja.

Kun kuvasin Lux Helsinkiä, sain mielestäni enemmän hyviä kuvia kuin luonnossa koko kuukauden aikana. Niin se vaan menee: aika paljon joutuu näkemään vaivaa ja olemaan kärsivällinen luontokuvauksen kanssa. Se on mielestäni hyvä haaste.

Innostuin toden teolla valokuvaamisesta lukion kuvauskurssilla 2000-luvun alussa. Silloin kuvattiin filmille ja kehitettiin kuvat itse. Sen jälkeen olen tykännyt räpsiä kuvia ilman mitään suurempaa ideaa. Isäni on aina tykännyt ottaa kuvia ja hänellä on aina ollut kamera mukana joka paikassa. Ehkä siinä on ollut vähän esimerkkiä.

Syksyllä 2017 olin Longinojalla Malmilla ihmettelemässä taimenten kutua. Minulla oli kamera mukana ja sain otettua hyvän kuvan kahdesta kutevasta taimenesta. On ihmeellistä kun keskellä kaupunkipuroa kutee uhanalainen taimen. Tapasin siellä Miikka Pulliaisen, jonka kanssa käymme nykyään yhdessä kuvaamassa. Hän on opettanut minulle paljon. Olen myös itseopiskellut YouTubesta, se on hyvä väylä saada tietoa. Näissä piireissä tapaa paljon kuvaajia ja saa aina jotain vinkkejä kun pitää korvat höröllä ja kysyy kysymyksiä.

Nykyään katson ympäristöä ihan eri lailla ja mietin alitajuisesti mistä kulmasta jotain mielenkiintoista asiaa voisi kuvata. Katselen paljon enemmän ympärilleni ja kuuntelen ääniä luonnossa. Osaan nimetä aika monta lajia: on tapahtunut hauskaa yleissivistävää oppimista ja olen saanut elämään paljon uutta.

Urheilijana minulla on kova kilpailuvietti ja halu oppia uutta, se on osittain se mikä valokuvaamisessa kiehtoo. Ehkä isoin ajatus silloin kun lähdin kuvaamaan oli, että miten saisin vangittua kuvaan tietyn tilanteen niin kuin sen näen. Nyt olen ehkä vähän jo siellä päin.

Minulta on joskus kysytty, että haluaisinko olla ammattivalokuvaaja. Tietyllä tapaa olisi hieno kierrellä ympäri maailmaa ja kuvata luontoa. Ehkä käytännössä kuitenkin olisi parempi, jos pystyy tekemään sen ilman paineita siitä mistä saa rahat matkustaa ja ruoan pöytään. Olen pelannut Suomessa koko urani HIFK:ssa ja ulkomaankokemusta on NHL:stä, Sveitsistä ja Ruotsista. Jääkiekko on minulle unelma-ammatti ja paras ammatti, mitä voi olla.

Kuka

Lennart Petrell
35-vuotias ammattilaisjääkiekkoilija. Pelannut uransa aikana suomalaisen HIFK:in lisäksi eri puolilla maailmaa. Kuvaa harrastuksekseen erityisesti luontoa. Petrellin kuvia on nähtävissä hänen Instagram-tileillään @lennu37 ja @lenn.artistic. Kuva: Ella Petrell

Kuvauskalusto

• Sony A7 III, Sony 200–600 mm 5.6–6.3; Tamron 17–28 mm 2.8; Sony 85 mm 1.8; Tamron 28–75 mm 2.8.
• Sony RX10 IV.