Valokuvaus on Jaana Kotamäelle intohimo, ammatti ja elämäntapa. Maalauksellisiin luontokuviinsa hän tallentaa vahvoja tunnelmia.

Maaliskuun alussa Kotamäki oli kuvaamassa Utössä, ja päivä oli jo vaihtunut illaksi.

– Aurinko oli juuri laskenut taivaanrantaan. Hurja pohjoinen myrskytuuli oli niin voimakas, että minun piti olla kyyryssä tai makuuasennossa. Siinä hetkessä minua viehättivät pilvet, joita oli sopivassa suhteessa taivaalla ja meri aaltoili upeasti. Otin ensin perinteistä maisemakuvaa, ja aika pian aloin kuvata pitemmällä valotusajalla ja liikkeellä, ja tunnelma muuttui heti. Tämä kuva pomppasi erikoisen värin takia. Itseäni viehätti se, että tässä kuvassa aallot ikään kuin vyöryvät päälle ja hohtavat metallinvihreinä, hän kertoo kuvastaan Myrskyävä meri.

Kuvassa häntä viehättävät aaltojen värin lisäksi tunnelma sekä mielleyhtymä vanhaan maalaukseen merimaisemasta.

– Omasta mielestäni sain kuvaan sen tunnelman, jonka halusinkin.

Paluu juurille

Turkulainen Kotamäki on toiminut kokopäiväisenä ammattivalokuvaajana 15 vuotta. Hän kuvaa yksityis- ja yritysasiakkaille miljöössä, tapahtumissa ja Turun keskustassa sijaitsevassa studiossaan. Kotamäen kuvia käytetään myös sisustusmateriaaleissa. Hän kirjoittaa kolumnia Luontokuva-lehteen ja toimii luontovalokuvauksen kouluttajana. Erityisesti hänet tunnetaan tunnelmallisista luontokuvistaan.

Kuvallinen ilmaisu on kulkenut Kotamäen mukana läpi elämän. Lapsena hän piirsi ja nuoruudessa mukaan tuli öljyvärimaalaus. Valokuvaus vei jossain vaiheessa molemmista voiton, ja aktiivinen kuvausharrastus alkoi 1990-luvulla.

– Olen jotenkin palannut juurilleni, sillä huomaan, että valokuvissa minua viehättää maalauksellisuus. Haluan jäljitellä maalaustaidetta.

Vaikka maalauksellinen tyyli on lähellä Kotamäen sydäntä, hän kuvaa luontoa myös dokumentaarisesti, ja korostaa, että pyrkii aina kuvaamaan luonnon, ei kuvan, ehdoilla.

Valokuvan merkityksestä

Kotamäki kertoo, että hänen suhteensa valokuvaamiseen ei ole muuttunut uran aikana.

– Rakkaus ja intohimo ovat olleet kantavin voima. En osaisi kuvitella elämää ilman kuvaa tai kuvausta. Se on iso osa minua.

On tärkeää, että valokuva koskettaa katsojaa.

– Jos kuva ei vaikuta mitenkään, niin minulla on tunne, että olen epäonnistunut, on sitten kyse lehtikuvasta tai muotokuvasta.

– Minulle on tärkeää, että kuvistani välittyy senhetkinen tunnelma ja että ne herättäisivät erilaisia ajatuksia ja mielikuvia. Toivon, että myös omat tunnetilani välittyisivät kuvistani. Toivon, että kuvillani olisi voimaannuttava vaikutus ja ne toisivat esteettistä nautintoa, ja lohtua vaikka surutyössä.

– Valokuva merkitsee minulle todella paljon. Isäni menehtyi 12 vuotta sitten. Sain todella paljon lohtua, kun katsoin hänen kuviaan.

Tienraivaaja

Kiinnostuksen ja rakkauden luontoon Kotamäki on saanut verenperintönä vanhemmiltaan, jotka veivät perheen lapsia metsäretkille.

– Olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni maalla. Siellä luonto oli lähellä, ja antoi hyvän pohjan luontosuhteelle. Isälleni metsä ja jopa yksittäiset puut olivat todella tärkeitä.

1990-luvun alussa Kotamäki aloitti luontokuvauksen, eikä tuntenut itsensä lisäksi muita luontokuvaajia. Kameran kanssa metsään menevää naista hieman oudoksuttiin, ja jopa alan piireissä naispuolisia luontokuvaajia kummeksuttiin vielä vuosituhannen vaihteessa.

– Olen aina ollut oman tieni kulkija, enkä ole välittänyt siitä mitä muut ajattelevat.

Kuusamo Nature Photo -kilpailun voitto vuonna 2005 Jäälehti-nimisellä teoksella sinetöi Kotamäelle arvostuksen ja näkyvyyden myös luontokuvaajana.

– Olin ensimmäinen nainen, joka voitti kilpailun. Se oli pitkä tie siihen saakka, olinhan kuvannut jo 15 vuotta. Minulta kysyttiin, että olinko vasta aloittanut.

Rytmiä, linjoja ja pehmeää valoa

Kotamäki ei suunnittele kuvausaiheitaan, vaan ne tulevat tavallisesti vastaan sattumalta.

– Jotkut keskittyvät tiettyihin aiheisiin, mutta minua on aina kiinnostanut koko luonnon kirjo.

Mieluisimmat kuvauspaikat löytyvät läheltä: Turun Ruissalosta ja oman torpan ympäristöstä Kemiönsaaressa.

– Katselen koko ajan mitä vastaan tulee. Sen takia en aina pääsekään pitkälle, vaan jään siihen torpan rappusen vierelle, hän nauraa, ja kertoo että saattaa kuvata mielenkiintoista kohdetta tuntitolkulla.

Kotamäki hakee kuviinsa luonnon rytmejä ja linjoja, ja kuvaa mieluiten illan ja aamun pehmeässä, tunnelmallisessa valossa. Hento auringonkajo sumun läpi ajaa kuvaajan viimeistään liikkeelle.

– Valon suunnalla on myös merkitystä. Jos mahdollista, kuvaan sivu- tai vastavaloon: valo on dramaattisempaa ja herää eri tavalla eloon. Sumu ja usva ovat tunnelman kohottajia.

Myös kutkuttava malttamattomuuden tunne ennen kuvaamaan lähtöä on osa Kotamäen luontokuvauselämystä. Tunne on riippumaton siitä saako onnistuneita otoksia vai ei.

– En tiedä kokevatko muut kuvaajat näin, hän pohtii.

Kamera siveltimenä

Impressionistinen ja ekspressionistinen maalaustaide innoittavat Kotamäkeä. Hän käyttää luontokuvauksessa tekniikkaa, jota kutsutaan nimellä harkittu kameran liikuttelu (engl. ICM, intentional camera movement). Tämän tekniikan avulla kuvasta häivytetään kohteen rajoja ja muotoja maalauksellisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Kokeellisuus on aina kuulunut Kotamäen ilmaisuun. 1990-luvulla hän testasi pimiössä esimerkiksi teen vaikutusta kuvien kehittämisessä, ja jo dia-aikana kuvasi kameraa liikutellen. Hän löysi tekniikan uudelleen osallistuttuaan vuonna 2010 Tuusulanjärvellä residenssiin. Aluksi teemoina olivat metsä ja maisema, myöhemmin myös lähikuvat, nisäkkäät ja perhoset.

– Tämän tekniikan soveltaminen perhosiin – nopeisiin lentotaitureihin – on ollut haasteellista.

Kotamäki haluaa tehdä eron ICM-tekniikan ja kameran satunnaisen heilauttelun välillä. ICM vaatii kameran ja tekniikan hallintaa, sekä paljon harjoittelua maalauksellisen ja myös sommittelullisesti ja rakenteellisesti taidokkaiden kuvien toteuttamiseen. Lopputulos ei saa näyttää tärähtäneeltä. Tavallisesti Kotamäki kuvaa jalustalla, ja käsittelee kuviaan hyvin vähän ja harkitusti.

Värit ja liike ovat keskeisiä Kotamäen nykyilmaisussa, kuten myös se, että kuvan linjat ja sävyt pysyvät yksinkertaisina ja kuvaan jää tilaa katseelle. Esikoiskirjaansa ”Luonnon siveltimellä” Kotamäki on koonnut ICM-tekniikalla toteutettuja taidevalokuviaan, ja se julkistettin Kuva- ja Ääni -messuilla helmi-maaliskuun vaihteessa. Kirjassa luonto näyttäytyy taiteilijan silmien ja sielun kautta – kuin maalauksena.

Jaanan vinkit kameran harkittuun liikutteluun (ICM):

1. Kaikki lähtee oman kameran ja tekniikan hyvästä hallinnasta.
2. Huomioi kuvan sommittelu ja rakenne.
3. Aseta kamera jalustalle.
4. Valotusaika on pitkä: sekunneista minuutteihin riippuen kohteesta. Kokeile aluksi vaikka 1/25 sekuntia ja pidennä siitä.
5. Ota valotuksen pohjalle tarkka kuva, vapauta kuulapää valotuksen lopussa, ja tee kameralla harkittua liikuttelua.
6. Kuvaa useita ruutuja, jotta saat onnistuneen otoksen.
7. Mieti mitä haluat kuvallasi kertoa. Rento flow-tila auttaa hyvään lopputulokseen.

Kuka

Jaana Kotamäki on palkittu turkulainen ammattivalokuvaaja. Hänen kuvauskalustoonsa kuuluvat Canon 1DX Mark II ja Canon 5D Mark IV, sekä laaja valikoima Canon-objektiiveja ja Sigma Art 50 mm f1.4.