Helsingin Kameraseuran kotisivuilla vastaani tulee Harri Hietalan avajaiskutsu Pintaa syvemmälle -valokuvanäyttelyyn.

– Valokuvat ovat vuosien varrella kertyneitä stereokuvia anaglyfisinä, Hietala kuvailee näyttelynsä sisältöä.

Mietin mistä oikein mahtaa olla kysymys. Googletan, mutta osittain kömpelöt käännökset eivät auta ymmärtämään asiaa. Niinpä otan Hietalaan yhteyttä ja annan itse taiteilijan avata aihetta.

– Tekniikkaa käytettiin jo 1800-luvun puolella. Stereokuva saadaan aikaan kun otetaan kaksi kuvaa, vasemman silmän ja oikean silmän kuvat, sivusuunnassa kahdesta eri kulmasta ja kuvat yhdistetään, Hietala selittää.

Kuvia voidaan katsoa eri menetelmin.

– Anaglyfinen tekniikka on ainoa tapa tehdä stereokuvat printeiksi. Kuvankäsittelyssä vasemman ja oikean silmän kuvat yhdistetään ja tulostetaan yhdeksi kuvaksi mustesuihkutulostimella, Hietala jatkaa selostaen tekniikkaa, jolla tuotti Kamera-galleriaan näyttelykuvat.

– Tulostettuja kuvia katsotaan puna-viherlaseilla.

Näyttelyssä hän huomasi, että tekniikan ansiosta katsojat pysähtyivät jokaisen kuvan ääreen ja todella keskittyivät niihin saatuaan lasit päähänsä.

– Itse innostuin etsimään tekniikan taiteellisia ulottuvuuksia. Pyrin myös siihen, että tulostettu kuva on kaunista katsottavaa ilman lasejakin.

Mutta minkälaiset kuvauskohteet toimivat parhaiten tällaista tekniikkaa käytettäessä?

– Selkeät ja värittömät kohteet toimivat varmimmin, kohteet joissa on punaista tai vihreää toimivat huonoimmin ja kohteen täytyy pysyä paikallaan, Hietala vastaa.

Hän kertoo, että stereokameralla myös liikkuvasta kohteesta voisi ottaa kuvia, koska sillä pystyy ottamaan kaksi kuvaa yhtäaikaisesti. Analogisia (filmi) stereokameroita on tuotettu paljon 1800-luvun puolivälistä lähtien, mutta stereo-digikameroiden kausi jäi lyhyeksi kun todettiin etteivät ihmiset halunneet katsoa kotona kuviaan erikoislasit päässä tv-ruudulta. Näiden myyntikausi kulki käsi kädessä 3D-ominaisuudella varustettujen televisioiden myyntikauden kanssa. Filmiteollisuus keskittyi tuottamaan 3D-elokuvia lähinnä elokuvateattereissa katsottavaksi, missä efekti toimii parhaiten.

Nykyisin eläkkeellä oleva Hietala on työurallaan opettanut valokuvausta Lahden Taideteollisessa korkeakoulussa ja Lahden Muotoiluinstituutissa, jonka jälkeen hän siirtyi Heurekaan teatteripäälliköksi ja myöhemmin Ilmailumuseon palvelukseen valokuvaajana ja näyttelyiden tuottajana. Lisäksi hän on tehnyt eri lehtiin kameratestejä 17 vuoden ajan.

Kamera-galleria