Selaan netissä Yehia Eweisin portfolion kuvasarjoja ja pysähdyn lukemaan hänen matkapäiväkirjansa kertomuksia vuodelta 2001. Junamatkan Siperiaan oli tarkoitus lievittää silloisia sydänsuruja. Auttoiko, se jää avoimeksi. Niin tai näin, reissun aikana syntyi hienoja valokuvia ja tarinoita paikallisista asukkaista sekä kohtaamisista heidän kanssaan.

Fotofinlandian (2016) voittanut Älä pelkää -kuvasarja on taidokkaasti koostettu kokonaisuus, joka tuo esiin lapsuuden pienten hetkien suuruuden.

– Perheen perustamisen myötä pöytälaatikkoon alkoi kertyä valokuvia omista lapsista. Tulevan näyttelymahdollisuuden innoittamana kiinnostuin Brenizer-menetelmästä ja päätin kokeilla sitä, Eweis kertoo vieraillessaan Helsingin Kameraseuran Kuukausikokouksessa.

Menetelmässä näkymä kuvataan osissa ja yhdistetään kuvankäsittelyllä saumattomaksi kokonaisuudeksi. Näin saadaan aikaan tavallista kapeampi terävyysalue ja utuinen ison filmikoon vaikutelma. Näihin suurikokoisiin unenomaisiin lapsuuskuviin hän yhdisteli pienempiä kuvia arkisista hetkistä ja päiväkirjamaisista huomioista.

– Minua kiehtoo, kuinka kuvat keskustelevat kuvasarjassa keskenään ja miten niiden välille muodostuu visuaalisia tarinoita.

Eweis kiinnostui valokuvauksesta 19-vuotiaana löydettyään isoisän vanhoja valokuvia autotallin varastosta. Ne olivat arkisia kuvia lähinnä perheenjäsenistä. Harrastuksen muututtua vakavammaksi Eweis kuvasi Leica M4 kameralla, ja sen avulla hän harjaantui taitavasti määrittämään valotusarvoja manuaalisesti. Vieraillessaan isänsä luona New Jerseyssä, hän kuvasi vuosituhannen vaihteen teollistuneita kaupunkinäkymiä. Eweis käytti Walker Evansista innoittuneena palkkikameraa.

–Se oli sellaista romanttista ison kameran ja jalustan kanssa tallustelua. Välimatkat olivat pitkiä, koska kaupunki on rakennettu autoille. Palkkikameralla kuvaamisen hitaus ja kuvauskohteiden tarkka harkinta oli varsin meditatiivista, Eweis muistelee.

Vierailunsa lopuksi hän kertoo urastaan Helsingin kaupunginmuseon valokuvaajana

– Jatkan samaa työtä, mitä Signe Brander aikoinaan teki, tosin laajemmalla tehtävänannolla. Nykyään työhön sisältyy kaupungin ja sen muutosten sekä elämän valokuvaamisen lisäksi myös kaupungin tapahtumien ja ilmiöiden kuvaamista ja videointia, näyttelyprojekteja sekä laajojen hankkeiden dokumentointia, Eweis luettelee. Hän dokumentoi esimerkiksi korona-ajan rajoitusten vaikutuksia Helsingin katukuvassa ja kaupungin asukkaiden elämässä sekä poikkeusolojen synnyttämiä buumeja.