”Olen tullut siihen tulokseen, että intohimo kukkien kuvaamiseen on verenperintönä saatu. Yritin juosta sitä pakoon, mutta se sai minut kiinni jossain kohtaa.” -Kreetta Järvenpää

Kukkia rakastavan puutarhurin tytär Kreetta Järvenpää oli varma, ettei hän koskaan ryhtyisi työhön kukkien parissa. Nuorena, riittävästi rikkaruohojen kitkemistä tehneenä, hän valmisti itse vaatteita ja haaveili vaatesuunnittelijan ammatista. Hän olisi halunnut luoda mallistoja suurille muotitaloille, tai ainakin siltä vaatesuunnittelijan ammatti hänen unelmissaan näytti.

Valokuvaus tuli ensimmäisen kerran mukaan Järvenpään elämään juuri vaatesuunnittelun myötä, kun hän innokkaasti valokuvasi tekemiään luomuksia. Unelma vaatesuunnittelijan työstä kuitenkin hälveni, kun hän ymmärsi, ettei työ muotialalla ollutkaan kovin taiteilijamaista, vaan vaati loputtomia saumaharjoituksia, sekä tuotannon parissa työskentelyä. Niinpä Järvenpää lähti Turun yliopistoon opiskelemaan elokuva- ja tv-tieteitä, ja jatkoi opintoja Lapin yliopistossa videoilmaisu pääaineena ja valokuva sivuaineena.

– Siinä vaiheessa, kun totesin, että minusta voisi tulla valokuvaaja, mielenkiintoni oli nimenomaan muotikuvauksessa.

Yliopiston lopputyö olikin yhdistelmä vaatesuunnittelua ja valokuvaa.

Työpaikka löytyi kuitenkin mainoskuvaaja J-P Laakiolta vuonna 2004, jossa Kreetta Järvenpää työskenteli kuvausassistenttina ruokakuvien parissa oppien lisää valokuvauksesta ja kuvankäsittelystä. Ajatus muotikuvauksesta karisi vähitellen elämäntilanteen myötä, sekä ymmärryksen kasvaessa muotialan epäekologisuudesta.

Järvenpää sai vuonna 2006 työpaikan Alma Media Lehdentekijät Oy:ltä. Siellä hän työskenteli seuraavat kahdeksan vuotta. Nämä vuodet olivat tärkeitä nimenomaan valokuvauksen taitojen kartuttamisessa. Järvenpää oli erittäin kriittinen omaa työtään kohtaan ja halusi kehittyä valokuvaajana.

– Julkaisutalossa työskentely oli ihan kullanarvoista rutiinin ja kuvaustaidon oppimisen kannalta. Siellä piti tehdä nimenomaan monipuolista kuvaa, ei vain yhtä tyyliä. Oli erilaisia lehtiä, erilaisia visuaalisia kokonaisuuksia. Oli pakko pitää myös oma valokuvarepertuaari aika isona, jotta pystyi tekemään monen näköistä valokuvaa eri lehtiin. Olen kuvannut asioita nuppineulasta Volvoon ja kaikkea siltä väliltä, mutta henkilökuvaukset olivat pääasia, jota silloin tuli tehtyä.

Tavallaan Järvenpää pääsi lopulta kuvaamaan myös muotikuvaa tehdessään vaatekuvauksia eri lehtiin. Hän ei halunnut päästää itseään helpolla opetellessaan valokuvausta.

– Otin aina mieluummin ne hankalimmat kuvaukset, joissa jouduin hikoilemaan, kuin että olisin vain käynyt kuvaamassa jonkun naaman sieltä täältä. Mutta juuri siitä syystä oli sitten helppoa heittäytyä freelanceriksi vuonna 2014.

Rutiinit olivat hallussa ja Järvenpää oli oppinut kuvaamaan monipuolisesti.

– Olin tullut silloisessa työssäni siihen vaiheeseen, etten oppinut enää mitään uutta, ja olin huomannut, että minua kiinnosti lifestyle- ja ruokakuvaus. Lisäksi halusin tehdä omaa taidetta, mutta päätoiminen työ julkaisutalossa vei kaiken aikani. Freelancerius mahdollistaisi myös taiteen tekemisen.

Asiat etenivät. Järvenpää hankki oman työhuoneen, johon kumppaniksi lähti mukaan lehtijutun kautta tutuksi tullut Meri-Tuuli Väntsi. He jakavat työhuoneen edelleenkin. Väntsin kanssa Järvenpää pääsi kuvaamaan lisää ruokaa, heitä yhdisti samankaltainen visuaalisuus. Yhteistyönä onkin syntynyt ruokakirjoja, kuten Pataruokaa vuonna 2016. Ruokakuvia Järvenpää on tehnyt vuosien varrella myös muun muassa Maku-lehteen.

Kukat mukaan taiteeseen

– Tein 2016 sen päätöksen, että alan vakavasti opetella kukkien kuvaamista. Sinä vuonna äitini kuoleman myötä tuli käsiteltyä oman elämäni suuntaa, ja päätin lähteä taiteessani rohkeasti kohti kukkien kuvaamista. Se tarkoitti myös, että minun piti opetella työskentelemään kukkien kanssa, Järvenpää muistelee vuoden 2016 käännekohtaa. Nykyään kukat ovat vieneet kaiken ajan ja jos häneltä tilataan ruokakuvauksia, niihinkin liittyy yleensä kukkia.

Kukkien kuvaaminen saattaa äkkiseltään tuoda mieleen jotain aivan erityylisä kuin mitä Kreetta Järvenpään työt ovat. Hänen taiteessaan ei ole kyse ruusujen kuvaamisesta tavoitteena saada joku kiva nätti kuva. Nopeasti ajateltuna aihe saattaa vaikuttaa helpolta, mutta sitä se ei todellakaan ole.

– Mä en halua tehdä kivoja söpöjä kuvia, vaan haluan että niissä on enemmän. Käytän myös eri vaiheessa olevia kukkia, sekä jo lakastumaan päin olevaa kukkaa. Aivan kuivakin kukka voi saada oman roolinsa kuvassa.

– Aloin 2016 järjestää kukka-workshoppeja työhuoneellani, jotta oppisin itse asettelemaan kukkia.

Jo aiemmin Meri-Tuuli Väntsin kanssa ruokakuvaa tehdessään Järvenpää oli joutunut tekemään myös kukkien kanssa töitä. Kukat olivat mukana erilaissa kattauskuvissa. Kukkien asettelutyö oli jotenkin napsahtanut aina Järvenpäälle, joka hankki kukat. Kukkien asettelu oli kuitenkin vaikeaa ja vaikka hän tiesi miltä kukkien olisi pitänyt näyttää kuvissa, lopputulos ei aina ollut sellainen. Oli siis aika jälleen opetella uusia taitoja.

Valokuvaus oli jo opeteltu julkaisutalon vuosien aikana, ja nyt Kreetta Järvenpää halusi opetella asettelemaan kukat siten, että ne näyttäisivät valokuvassa juuri sellaisilta kuin hän halusi. Järvenpää hankki workshoppien opettajiksi ulkomailla opiskelleita taitajia, joiden tyyli oli erilainen ja asetelmat rennompia. Kursseilta ylijääneillä kukilla hän harjoitteli hartaasti omia asetelmiaan. Hän myös esimerkiksi matkusti Cornwalliin one-to-one oppilaaksi The Blue Carrotille, katsoi videoita kukkien asettelusta, hankki opetusta ihailemiltaan floristeilta, kävi workshopeissa ulkomailla ja kehitti taitojaan Suomessakin eri floristien oppilaana. Vaikka Järvenpää kuvailee itseään vähän laiskaksi, hänen päättäväisestä ja suunnitelmallisesta työstään sitä ei kyllä voisi arvata.

On eri asia katsoa kukka-asetelmaa todellisuudessa, jossa silmä havaitsee sen kolmiulotteisuuden, kuin saada kukat käyttämään huolettoman rennoilta kaksiulotteisessa valokuvassa. Kukat eivät voi olla toistensa takana kuvissa, paitsi tietenkin harkitusti niin. Valokuva tavallaan litistää asetelman kaksiulotteiseksi, ja tämä saattaakin olla yksi vaikeimpia asioita Järvenpään työssä kukkien parissa.

Suunnittelutyöstä valokuvan toteutukseen

Tai ehkä vaikeinta kuitenkin on itse kukkien sielunelämä. Kukilla on eri vaiheensa; ne ovat ensin nupulla, vähitellen aukeavat, kunnes melko nopeastikin alkavat lakastua ja kuihtuvat. Kun olet ensin suunnitellut kukka-asetelman, jossa on eri lajikkeita tietyssä kukan vaiheessa, haasteeksi muodostuu saada kukat juuri siihen oikeaan vaiheeseen kuvaushetkeä varten. Järvenpää puhuu pitkään siitä, miten suuri osa hänen työstään on kuvauksen suunnittelua etukäteen. Ensiksi on tietysti suunnitelma itse kuvasta, mutta myös kukkien värimaailmasta, joka on tärkeä osa suunnitelmaa. Ja siinä on vasta alku.

Eri kukkalajikkeita on saatavilla eri vuodenaikoina. Järvenpää tilaa kukkia useista eri paikoista, suosien erityisesti lähellä sijaitsevia toimittajia. Hän ei tilaa Euroopan ulkopuolella kasvatettuja kukkia ekologisista syistä. Kukkia saattaa joutua tilaamaan myös eri aikoihin, jotta ne olisivat kuvauspäivänä juuri oikeassa avautumisen vaiheessa. Jos eivät ole, hän pitää toisia kukkia kylmässä, jotta ne eivät ehtisi aueta liikaa, ja toisia lämpimässä, jotta saisi ne aukeamaan nopeammin. Lopulta kukat kuitenkin ohjaavat työskentelyä, ja kukkien dynamiikka määrittelee lopullisen kuvan.

Työhuoneessaan Järvenpäällä on iso ikkuna, josta tulevaa pehmeää luonnonvaloa hän käyttää valokuvissaan. Kukkien asetteluun saattaa mennä pari kolme tuntia, ja varsinainen kameran laukaisimen painallus on lopulta hyvin nopea osa teoksen luomista. Kameran ollessa jalustalla Järvenpää kuvaa myös eri vaiheissa olevaa kukka-asetelmaa, mutta jatkaa pieteetillä asettelua, kunnes hän on täydellisen tyytyväinen lopputulokseen. Ja aina hän ei ole. Monen tunnin työn jälkeen saattaa tulla vastaan tilanne, että asetelma ei vain näytä oikealta, jolloin työ on aloitettava aivan alusta. Se vaatii hetken verran hengittelyä ja ehkä pienet päiväunet. Järvenpää kuvaa pääasiassa Canon 5D mark IV:lla ja 50 mm L-sarjan optiikalla, mutta suurikokoisia töitään varten hän on hankkinut myös Fujin GFX 100s kameran, jolla saa kuvattua suurempaa resoluutiota esimerkiksi isoja näyttelytöitä varten.

Kreetta Järvenpään teoksissa näkyy vahvasti hänen kiinnostuksensa 1600-luvun lopun hollantilaiseen barokkityyliseen still life -taiteeseen. Hänen teostensa pehmeä valon käyttö on samankaltaista kuin esimerkiksi häntä inspiroineen taiteilijan Rachel Ruyschin töissä. Ruysch oli jo elinaikanaan hyvin kuuluisa taiteilija, jonka maalaamista kukka-asetelmista maksettiin korkeita hintoja, joten hän pystyi ansaitsemaan elantonsa maalaamalla. Järvenpään ja Ruyschin töitä yhdistää myös vahvan, tumman taustan käyttö.

– Musta on sellainen väri, josta kukat nousevat esille ihan jäätävän kauniisti. Se on myös ihan käytännön asia. Mustalla taustalla kuvaan saa dramatiikkaa. Ja draama on mulla sisäänkirjoitettu siihen, että tykkään enemmän draamallisesta kuin ihanan pehmeästä kuvasta. Jossain varhaisemmissa kuvissani tausta oli ihan bläkkimustaa, mutta nykyään haluan, että taustassa on tekstuuria. Pyrin maalauksellisuuteen, ja saavutan sen nimenomaan siten, että myös taustassa on jotain eroja ja elävyyttä.

Kysyessäni Järvenpäältä onko kukkien kuvaamisessa tärkeää olla nopea vai nimenomaan rauhallinen, hän naurahtaa. Kukkien kanssa pitäisi olla erittäin kärsivällinen, mutta toisaalta hidastellakaan ei saa, koska käsitellään eläviä kukkia. Pitää tavallaan toimia rauhassa kiirehtien. Myös luova ongelmanratkaisu on työssä erittäin tärkeää, koska aina tulee vastaan tilanteita, joissa pitää keksiä miten saa kukat sellaisiin asentoihin, että ne näyttävät kuvissa hyviltä.

Erään kerran asiakkaalta tuli tilaustyöhön toive, että kukkien piti näyttää ilmassa leijuvilta. Järvenpää huomasi, että niitä ei voinut kuvata pöydällä, ja rakensi kuvaa varten kanaverkosta ja lähellä olleista kiinalaisista syömäpuikoista sopivanlaisen telineen, jonka avulla sai kukat oikeisiin asentoihin. Kukka-asetelmien rakentajalle erittäin tärkeä ominaisuus on myös hyvä värisilmä. Järvenpäällä on taustallaan myös abstraktia maalausta, josta hän on saanut hyvän pohjan värien ymmärtämiseen.

Näyttely ja muita taideprojekteja

Viime aikoina Kreetta Järvenpään aikaa on hallinnut näyttelyn toteuttaminen. Kouvolan taidemuseo Poikilossa esillä oleva Flora Favola on yhteisnäyttely taidemaalari Heikki Marilan kanssa. Marila on tunnettu intensiivisistä teemoistaan, ja ekspressiivisistä, yltäkylläisistä kukkamaalauksistaan. Myös Marilan teokset pohjautuvat 1600-luvun hollantilaiseen tyylisuuntaan.

Näyttelyssä on esillä Järvenpään teoksia, jotka on tulostettu japanilaiselle käsintehdylle Awagami-paperille Dialabissa. Ohuessa käsintehdyssä paperissa on samaa herkkää haurautta kuin kukissakin ja juuri siitä syystä se on valittu muutamien teosten materiaaliksi. Teos koostuu yhdeksästä erillisestä paperista jotka muodostavat yhdessä 2 m x 2,5 m kokoisen työn. Paperit on naulattu suoraan seinään, joten teos on näyttelyssä ainutkertainen.

Näyttelyn lisäksi Järvenpäätä ovat työllistäneet erilaiset suunnittelutyöt. Hänen suunnittelemansa postimerkit ovat ilmestyneet vuonna 2023 Postin valikoimiin. Haastavaa postimerkin suunnittelussa oli se, että merkki on hyvin pieni, ja vaakamallinen, toisin kuin hänen työnsä yleensä. Saatavilla on myös postikortteja ja seinäkalentereita. K-Raudalle kukka-asetelmista suunnitellut sisustustapetit olivat taas kokoluokassaan erityisen suuria, ne ilmestyivät valikoimiin vuonna 2020. Tapetteja ei tosin enää saa K-Raudasta, sillä kuvan oikeudet on palautuneet takaisin Järvenpäälle. Vaikka kukkien kuvaus on vienyt Järvenpään ajan lähes kokonaan viime aikoina, hän tekee edelleen myös life­style-tyylistä kuvaa puutarhalehtiin sekä muita asiakastöitä. Onpa aikaa riittänyt myös keramiikkatöiden suunnitteluun. Kouvolan näyttelyn yhteydessä on myynnissä hänen suunnittelemansa kukkasiili sekä Tulppaani niminen vaasi.

On selvää, että Järvenpään päätös hypätä rohkeasti toteuttamaan omaa taiteellisempaa puoltaan vuonna 2016 oli täysin oikea. Itsestä on ensin löydettävä uskoa siihen mitä tekee, ja sitten pitää uskaltaa lähteä toteuttamaan sitä. Kreetta Järvenpää ei ole vain valokuvaaja, vaan idearikas taitelija, joka toimii usealla eri taiteen alalla ja toteuttaa monenlaisia luovia projekteja.

Kreetta Järvenpää on taiteilija, jonka intohimona on valokuvata kukka-asetelmia 1600-luvun hollantilaistaiteilijoiden innoittamana.

Valmistunut Lapin yliopistosta Taiteen maisteriksi vuonna 2005.

Valittiin vuonna 2022 Helsingin Vuoden Yksinyrittäjäksi.

IG: kreettakreetta

portfolio: www.kreettajarvenpaa.com

kauppa: www.kreettakreetta.com

blogi: www.kreettakreetta.com/journal