Kirsi Korpelan mielikuva muistuttaa meitä omasta kuolevaisuudestamme.

Kirsi Korpela, valokuvaaminen ei ole päätyösi. Mitä teet?

Päivätyöni on Turun yliopistossa suunnittelijana ja se on mielenkiintoista saadessani edistää yliopiston kansainvälisyyttä monin tavoin. Alkuaikoina myös valokuvaus ja visuaalinen puoli linkittyi työtehtäviini. Olen viime vuosina päivätyöni ohessa pyrkinyt kehittämään itseäni määrätietoisesti myös taidevalokuvaajana.

Valokuvaus on kuljettanut sinua monin tavoin aina 80-luvulta asti. Mitä kaikkea olet kuvannut? Entä mikä sinua nykyisin eniten kiehtoo?

Olen kuvannut luontoa, eläimiä ja ihmisiä. Tällä hetkellä pidän tärkeänä, että kuva herättää katsojissa syvempiä ajatuksia.

Ensimmäisen järjestelmäkamerani hankin 80-luvun puolivälissä. Vaikka digikuvaus ei aluksi tuntunut minusta oikealta valokuvaukseltakaan, avasi se myös uusia mahdollisuuksia. Perinteinen filmikuvaus antoi minulle hyvä pohjan niin tekniikkaan kuin sommitteluunkin.

Kohteenasi on viime aikoina ollut vanitas-aiheiset kuvat, joihin saat inspiraatiosi taidehistoriasta ja 1600-luvun hollantilaisista asetelmamaalauksista. Miten kuvateoksesi syntyvät? Entä niiden sisältämä symboliikka?

Vanitas-maalausten tarkoitus oli muistuttaa kaiken katoavaisuudesta. Näihin asetelmiin on maalattu erilaisia ylellisyysesineitä, sekä katoavaisuutta symboloivia esineitä kuten pääkalloja, kuihtuneita kukkia ja ruuan tähteitä. Minua kiehtoi se, että asetelmat oli myös maalattu valokuvamaisen tarkasti kangaslaskoksineen ja valonheijastuksineen – voisiko valokuva puolestaan olla maalauksellinen? Olen työstänyt asetelmakuvia, joissa katsojalle syntyy illuusio maalauksesta. Teen esineistä asetelmia ja installaatiota valokuvaa varten. Esineet kuviin löytyvät tavallisesti omasta rekvisiittavarastosta ja kirpputoreilta. Olen siirtänyt asetelmiani eri aikakausille. Kuvien esineet voisivat olla kullakin aikakaudella eläneen henkilön ylellisyysesineitä tai muutoin tärkeitä esineitä, jotka tämän kuoleman jälkeen muuttuvat hänen jäämistökseen ja samalla staattiseksi asetelmaksi.

Ovatko kaikki vanitas-kuvasi ennalta aseteltuja?  

Viime aikoina töihini on päätynyt myös kotipihalta kuolleena löytyneitä eläimiä. Näissä teoksissa kuolema on suoremmin ja todellisemmin läsnä ja näihin tilanteisiin liittyy myös sattumanvaraisuus. Olen pyrkinyt kuvissa säilyttämään niiden maalauksellisuuden.

Entä kuviesi kaunis, minimalistinen valaisu, onko se luonnonvaloa?  Entä kuvankäsittely ja vedosten tulostus?

Kuvaan lähes aina luonnonvalossa, joko ikkunasta tulevan valon läheisyydessä tai ulkona. Kuvien maalauksellisuus syntyy osin vähäisestä valon määrästä. Näyttelyissä esillä olleissa kuvissa maalauksellisuuden kokemus korostuu – vedostus on tehty mattapaperille ja kuvia on asetettu vanhoihin taulukehyksiin. Viimeisempiä töitäni olen vedostanut Turun taidehallin Perilabissa. Säädän itse kuvani Lightroomissa. 

Miksi valitsit juuri tämän kuvan mielikuvaksesi? Miten se syntyi? 

Ryhdyin alkujaan kuvaamaan kuolleita eläimiä koirani löydettyä talomme kuistin alta kuolleen rusakon. Kuvasin sen ympärille rakantamani asetelman matalilla valaistusasetuksilla kuten esineinstallaationikin. Rusakko lepää kauniina iltapäivän auringossa, kukkien ja symboleiden ympäröimänä. Syntyy kontrasti kuvan ja aiheen välillä. Rusakon jälkeen olen tietoisesti hyödyntänyt kotipihalta toisinaan löytyneitä kuolleita eläimiä. Tämä kuva muistuttaa meitä myös omasta kuolevaisuudestamme, niin kuin 1600-luvun maalaukset muistuttivat siitä omia aikalaisiaan.

KUKA

Kirsi Korpeka

Ikä: 54

Kotipaikka: Turku

Luonne: määrätietoinen

Koulutus: Turun yliopisto, Filosofian maisteri

Valokuvauksessa useita kursseja vuosien varrella mm.

Paasikiviopiston valokuvauslinja lv. 2014 – 2015

Muurlan opiston valokuvauksen Master Class lv. 2018- 2019

Työsuhteet: Turun yliopisto

Valokuvaajan motto: Carpe diem

Terveiset Kamera-lehden lukijoille: Oman tyylin löytämisessä voivat erilaiset kurssit ja valokuvaajatapaamiset olla hyödyllisiä. Kannattaa silti seurata omaa näkemystä, eikä liikaa miettiä, mitä muut siitä ovat mieltä.

Työn alla tällä hetkellä: Jatkan vanitas-kuvauksia ja toivon löytäväni sopivan näyttelytilan vanitas-töilleni myös kotikaupungistani Turusta Salon Mathiledahlin ja Helsingin näyttelyiden jälkeen.

Kuvauskalusto

Nykyiset kuvauskohteeni eivät enää liiku, joten pärjään ainakin toistaiseksi näillä:

• Canon EOS Mark II – runko
• Canon 40 mm
• Canon 24 – 70 mm