Ihmisten liikkumista ja kokoontumista on rajoitettu, ja elämä tuntuu muutenkin käyvän aika lailla säästöliekillä. Se vaikuttaa kyllä myös kuvaamiseen ja on paljon vaikeampi päästä kuvausmoodiin.

Osallistuin pari viikkoa sitten viikon kestävään web-seminaariin. Siinä oli näitä etäluentoja eli webinaareja laidasta laitaan. Järjestelyt oli tehty hyvin ja koko viikon ohjelma aikatauluineen tuli jo etukäteen, jotta pystyi suunnittelemaan oman aikataulunsa.  Koska järjestäjä oli amerikkalainen taho, niin luennot alkoivat kello 17 ja loppuivat kello 22 suomen aikaa. Valitsin sieltä sitten pari luentoa joka päivälle. Mielenkiintoista oli kuunnella esityksiä sellaisistakin aiheista, jotka olivat itselle jo tuttuja. Niin kuin olen aiemminkin jo huomannut, photoshopissa ei ole yhtä oikeaa tapaa päästä haluttuun lopputulokseen, vaan niitä on ainakin kolme.  Totesinkin heti, että ei kannata katsoa sellaista opettajaa, joka on tottunut tekemään ihan eri lailla, koska turha on opetella päällekkäisiä työtapoja. Mieluummin opettelen taas jotain uutta. Niitäkin löytyi.

Moni opettaja oli selvästi tottunut tekemään live web seminaareja. Opetus oli sujuvaa ja puhe selkeää. Sitten oli niitä, jotka eivät edenneet johdonmukaisesti ja mumisivat.  Aina sieltä jotain oppia löytyy. Koska kurssi oli tarkoitettu sekä aloitteleville, että edistyneille oli se kuitenkin suunnattu aika matalalla kynnyksellä enemmän aloitteleville kuvankäsittelijöille. Ymmärrän, että on mahdotonta löytää juuri sitä tasoa, joka sopisi kaikille.  Kurssi oli ilmainen. Live luentojen jälkeen luennot olivat katsottavissa vielä 48 tunnin ajan. Se oli reilua.  Tietysti se myyntipuolikin oli siellä. Jos halusi itselleen elinikäisen katseluoikeuden, piti siitä sitten taaloja pulittaa. Kaupanpäälle luvattiin vielä jotain materiaaleja. Minulle riitti tämä kertakatselu. Tiedän muutenkin, että harvoin niitä tulee sitten montaa kertaa katseltua.

Se viikko meni mukavasti ”koulussa”.

Nyt on onneksi jo kevät niin pitkällä, että koivuissa on vihreää ja maasta ponnistaa kaikenlaista mielenkiintoista. Ehkä se kuvausinto taas palaa kun ilma lämpenee ja rajoitukset höllentyvät.

Monet perinteiset juhlat on jäänyt kuvaamatta. Varmasti ammatinharjoittajat ovat joutuneet kehittämään uusia ideoita ja tapoja kuvata.  Ylioppilaskuvan voi toki ottaa vielä myöhemminkin, mutta vauvat kasvavat ja muuttuvat niin nopeasti, että moni kuvauksellinen hetki ehtii mennä ohi.  Viime viikolla katselin Roihuvuoren kirsikkapuistossa useampaakin lapsikuvausta ulkona, puiden alla. Ihan pientä lasta vaan ei olisi voinut ilman kunnon vaatetusta siellä kuvata. Onko se sitten turvallinen tapa jää jokaisen mietittäväksi?

Minunkin vakiomalleista ainakin yksi Kaliforniassa asusteleva mallityttö ei nyt pääse suomeen kesäksi. Elättelen vielä toivoa, että Hämeenlinnasta pääsisi vielä kesän aikana kuvauksiin. Kuvausvaatteet ja rekvisiitat ovat valmiina ja ideoitakin olisi.

Ei lannistuta. Kamera ei ruostu vaikka sillä kuvaisikin välillä vähemmän. Kun taas pääsee tapaamaan kuvaushenkisiä kavereita, niin siellä ne ideatkin alkavat pursuamaan.