Näin syksyllä saa tehdä töitä itsensä kanssa, että jaksaa innostua. Halloween, kurpitsajuhlakaan ei ole kovin näkyvä suomessa, joten paljon innostusta on siitäkin vaikea lypsää.

Oma innovaation lähteeni on aktiivisten harrastajien ryhmä, vaikkakin se toimii netin välityksellä.  Uutuutena nyt syksyllä siihen lisättiin mahdollisuus lähettää kuukausittain omia kuvia arvioitavaksi. Voi myös pyytää esimerkiksi ohjausta siihen, miten kuvaa voisi kehittää eteenpäin. Se voi kohdistua kuvankäsittelyyn tai ilmaisuun, valon ja varjojen käyttöön.

Kuvista saa syvällistä palautetta, asioista, joihin on syytä kiinnittää huomiota ja korjata, unohtamatta mikä kuvassa on hyvää. Palautteen anto ei ole helppoa. Siinä joutuu aina käyttämään diplomaattisia taitoja, mutta samalla sen pitäisi olla tuntuvaa, siis rehellistä. Se on monelle vaikeaa. Pelätään, että joku vetää herneet nenään. Varmasti näin onkin, mutta miksi meillä usein hyssytellään ja jätetään se tärkein kritiikki kertomatta? Ehkä sekin on osa kansanluonnetta. Suorasanaisuus on hyväksyttävää, mutta kritiikkiä täytyy opetella antamaan ja ottamaan vastaan.

Hyvän kritiikin tarkoitus ei ole lannistaa tai osoitella virheitä vaan kannustaa näkemään ne kohdat, joissa voisi toimia jatkossa paremmin. Positiivista kehitystä ei tapahdu, jos emme saa palautetta.

FB ja muut vastaavat ryhmät eivät ole oikea paikka kritiikille, mutta ne tykkäyksetkään eivät ole varsinaista palautetta. Rehellisen kritiikin antaja joutuu aina laittamaan myös itsensä likoon, ja vastaamaan sanomisistaan. Palautteen saaja ei välttämättä hyväksy kaikkea, tai usein jopa loukkaantuu palautteesta. Se ei tarkoita, että palaute olisi mennyt hukkaan. Joskus palautteen sulatteleminen vaatii aikaa ja itsetutkiskelua.

Erilaiset mentorointi ryhmät voivat olla hyvä tapa saada kriittistä palautetta, mutta ne eivät ole helposti kaikkien halukkaiden ulottuvilla.

  Basilika talo. Tähän sain kritiikkiä ja korjailin kuvaa hieman sen mukaisesti.

Itse lähetin kaksi kuvaa kritiikkiä varten. Sain hyvää, rakentavaa palautetta noin 8 minuutin ajan. Hyvä palaute ei siis tarkoita kehumista, vaan ennen kaikkea ehdotuksia, mietittävää, vaihtoehtojen etsimistä. Kritiikkisessio tulee videomuodossa. Siinä on yleensä 6-8 eri kuvaajan töiden tarkastelua. Kaikkien kuvien kohdalla on myös maininta siitä, kenen kuva se on. Ei voi siis jättäytyä anonyymiverhon taakse piiloon. Se tietysti lisää kynnyksen korkeutta. Mitä jos kuvastani löytyykin paljon korjattavaa? Kaikki ryhmäläiset kuulevat sen ja tietävät kenen kuva se on. Se on henkinen hinta, joka on maksettava, jos haluaa osallistua ja kehittyä sitä kautta.

Kun kuuntelee kaikkien kuvien kritiikin, huomaa oppivansa jotain jokaisesta. Yhdenkään kuvan kritiikki ei ole ”wow, tämä on täydellinen” tai ”tämä on ihan raakile, huh huh”. Kritiikki on kannustavaa, mutta epäkohdat selvästi esille tuovaa, opettavaista ja selväsanaista. Tällaista toimintaa haluaisin nähdä enemmän suomessakin.

Laitoin tämän blogin yhteyteen kuvia, joita olen kritiikkiä varten lähettänyt. Olen ottanut oppia ja korjaillut joitain asioita. Koitan pitää ne asiat mielessä myös tulevia kuvia ajatellen välttääkseni samoja virheitä. Jatkuva oppiminen on mielenkiintoista ja antaa uusia näkökulmia ja ideoita.

Peikkojen pesä