Epätavallisen kuumalla kesällä oli yllättävä vaikutus kuvausintooni. Maalla oli hyttysiä enemmän kuin koskaan ja paarmatkin purivat tosissaan. Ei siis tehnyt mieli olla ulkona tai metsässä kuvamaassa.

Sisätilan miellyttävä ilmanala, kiitos ilmalämpöpumpun viilennykselle, antoi mukavan syyn istahtaa koneen äärelle ja työstää kuvamateriaalia.

Välillä on hyvä kerätä uutta ”tavaraa” kuvakirjastoon. Yllättävän yksinkertaiset tavarat ja näkymät voivat olla tarpeellisia ja hyödyllisiä kuvallisen vision toteutuksessa.

Tavallisista lomakuvistakin voi löytyä hyvää materiaalia, yksityiskohtia, puita, pensaita, kiviä, polkuja ja lintuja. Vieraillessani Tykkimäen huvipuistossa en ajatellut, että sieltä löytyisi paljoakaan kiinnostavaa. Olin väärässä.  Samoin kävi farmivisiitillä. Eläinten lisäksi löytyi monenlaista rekvisiittaa kuvattavaksi.

Taaskin palaan lempiaiheeseeni, joka on mielikuvitus. Se kehittyy havainnoimalla yksityiskohtia sekä ajattelemalla ”laatikon ulkopuolella” (outside the box), epätavallista käyttöä tavalliselle asialle.

Esimerkiksi: Mitä muuta käyttöä strutsin sulista valmistetulla pölyhuiskalla voisi olla kuin pölyjen pyyhkiminen? Itselleni tuli ensimmäiseksi mieleen juhlava ja muhkea hame mallille.

Ilmeisesti silmä harjaantuu huomioimaan asioita tarpeen mukaan. Jos olisin maisemakuvaaja, en varmasti olisi edes vilkaissut edellä mainittuja huiskua.

Entä tämä horsma- ja merimaisema? Kelvoton otos. Horisontti on vinossa eikä siinä ole muutenkaan paljon mielenkiintoista katsottavaa. Tämäkään ei kuitenkaan ole epäonnistunut, koska alun perinkin halusin saada kuvan horsmista, joista voin muokata kasvustoa kuvan etuosaan. Kun taustan poistaa ja horsmat sekoittuvat uuteen taustaansa, siitä tulikin varsin käyttökelpoinen osa kuvaan.

Sitten löysin riksa-tyyppisen kolmipyöräisen polkupyörän. Sille oli heti mielessä käyttöä. Huomasin kuitenkin, että pyörän pinnojen välistä oli melko toivottoman hankalaa korjata epätasaisen vihreä ruohotausta pois. Tuli jo mieleen, että antaa olla. En halunnut kuitenkaan luovuttaa. Ajattelin, että katsotaan loppuun asti, tuleeko tästä käyttökelpoinen. Tässä se nyt on uudessa ympäristössään. Kuvan nimeksi tuli ”Nouto klo 20”.

Onkohan kuljettaja odotellut jo kauankin? Ei rohkene kuitenkaan mennä ovelle koputtelemaan ja hoputtamaan kyydittävää. Paikka on vähän pelottava, yksinäinen talo, kaukana muusta asutuksesta. Tästä tuli automaattisesti myös tarinallinen kuva.  Alkuperäinen kuva on vain räpsy pyörästä talon pihalla. Lopputuloksena on kuvallinen tarina, minkä eteen piti nähdä vaivaa, mutta prosessi oli mielenkiintoinen.

Tarinalliset kuvat voivat jättää muiston elämään tai luoda mukavasta hetkestä ikimuistoisen. Kameraseuran syksyn koulutustarjonnasta löytyy tähän liittyvä kurssi, joka toteutetaan webbinaari -muotoisena, kolmen kerran kurssina. Jos tuntuu, että kuvillasi voisi olla tarinoita kerrottavana, kurkkaa Kameraseuran kurssit sivulta lisätietoa.

Orastava syksyn ailahdus on jo näkyvillä tervetulleena sateena. Vielä on kesää jäljellä ja kuvapankkia ehtii kartuttaa monella tavalla.