Rakennettua kuvaa (kuvakollaasi) tehtäessä on tarvetta malleille. Se tarkoittaa myös rekvisiitan hankkimista. Yksinkertaisinta ja helpointa olisi tietysti kääntyä pukuvuokraamon puoleen ja valita valikoimista juuri sopiva asu.  Se on myös ehdottomasti kallein vaihtoehto. Varsinaisen vuokran lisäksi tulee myös pesula lasku maksettavaksi. Tavallisen harrastajakuvaajan produktiot eivät ole yleensä taloudellisesti kannattavia, joten kustannuksia tulee karsia.

Tavallisilta kirpputoreilta tai kierrätyskeskuksesta löytyy harvoin hienoja, vanhanaikaisia asusteita. Olen onnistunut käymään muutaman kerran oopperan tai kansallisteatterin kirpputorilla. Hienommin sanottuna, varaston tyhjennysmyynnissä. Olen seissyt jonossa pitkään ja kärsivällisesti saadakseni saaliikseni muutaman kuvauksiin sopivan asusteen. Korttelin ympäri tuntia ennen avaamista kiertävä jono kielii suuresta kiinnostuksesta. Jonossa oli harrastaja teatterilaisia, itselleen vaatetta etsiviä, sekä jälleenmyyjiä. Varmasti pari kolme kuvaajaakin mahtui mukaan.

Jälleenmyyjät erottaa, sillä heillä on mukanaan valtavia säkkejä, joihin he tunkevat kaikkea, kun halvalla saa. Ovat miettineet etukäteen mitä kannattaa hakea. Sovituskopin edessä jonottavat itselleen asusteita hankkivat ihmiset. Harrastaja teatterilaiset tulevat ryhmissä ja ostavat monta kappaletta samaa asustetta.

Sitten joukon jatkona olen minä. Koska työskentelytapani ei edellytä pukujen ja asusteiden tarkkaa väriä tai kuosia haen lähinnä mielenkiintoisia ja erilaisia fantasia asusteita. Hauskan tästä etsimisestä tekee vaatteiden kauluksessa oleva lappu, jossa lukee missä näytelmässä ja kuka näyttelijä sitä on käyttänyt. Sain esimerkiksi vanhanaikaisen sisäkön essun, jota Marita Nordberg on käyttänyt.

Tavarat ovat melko mukavasti hinnoiteltuja 0-20€ yleisimmin. Heti kun löysin jotain mielenkiintoista, koppasin sen nopeasti käsivarrelleni. Tiedän, että sille tulee käyttöä. Kuvan rakentaminen voi alkaa myös vaatekappaleesta, joka yhdistyy ideaan.  Mieleen tuli heti useampikin aihe. Nyt odotan jo malttamattomana, että saan sopivia malleja studioon. Ainakin nuoremmat mallini ovat aina innoissaan roolivaatteista. Ne auttavat myös eläytymään ja luomaan tunnelmaa. Tunteen esiintuominen kuvaan on varmasti ainakin itselleni se vaikein asia. Tuonnempana kirjoitan aiheesta lisää ja näytän esimerkkejä tämänkertaisen asujen käytöstä ja muunneltavuudesta.

Jos suvussa on vanhoja asumuksia joissa on vintti, kannattaa kysyä saisiko siellä käydä tutkimassa. Ennen vanhaan kaikki säästettiin. Parin sukupolven takaiset vaatteet ovat nyt haluttua rekvisiittaa, jos koit ja hiiret eivät ole päässeet niihin käsiksi.  Vielä kun löytäisi kymmenvuotiaalle polvihousut ja henkselit, ideoita on odottamassa juuri niitä varten.