Lumi mahdollistaa hienot kuvat, mutta kysyy kuvaajalta myös taitoa.

Valokuvaaja osaa arvostaa lunta. Lumisateesta saadut onnistuneet otokset ovat usein käyttökelpoisia moneen tarkoitukseen: näyttelyihin, kilpailuihin, kuvituskuvaksi ties minne, omaksi iloksi ja tutuille näytettäväksi. Talven kuvaaminen on kuitenkin osassa maata käymässä vaikeammaksi.

Pohjois-Suomessa ja valtaosassa keskistä Suomea saadaan vielä nauttia vuosittain läpi talven kestävästä lumipeitteestä. Sen sijaan Etelä-Suomen lumitalvet ovat arvioiden mukaan vaarassa hävitä kokonaan.

Talvien lumisuus on vaihdellut Etelä-Suomessa paljon viimeisten kymmenen–viidentoista vuoden aikana. Onneksi vielä valkoista näkyy, useimmiten sentään kuukausien ajan.

Ensilumi saattaa sataa pohjoisessa jo syyskuussa, muualla loka- tai marraskuussa. Kuvaajakin havahtuu erilaiseen valoisuuteen, kun maisema alkaa hiljalleen muuttua syksyisestä talviseksi: on aika dokumentoida uutta vuodenaikaa. Pieni lumikuorrutus tekee maisemasta koristeellisen ja lisääntynyt valoisuus helpottaa kuvaamista.

Kun maisema muuttuu valkoiseksi, muuttuu moni asia: lumi peittää alleen sekä kiinnostavia että häiritseviä kohteita ja pelkistää näkymää. Pelkistys on hyväksi havaittu keino valokuvauksessa. Siksi luminen maisema voi parhaimmillaan olla varsin upeaa katsottavaa.

Valolla ja väreillä on merkitystä kuvan tunnelmaan. Matalalta paistavan auringon värjäämä kellertävä lumi näyttää erilaiselta kuin harmaan sumuisen päivän lumi, jossa ei ole oikeastaan lainkaan väriä. Mustavalkoinen kuva voi olla edukseen harmaana päivänä otetuissa lumikuvissa.

Lumisia kuvauskohteita

Hyviä lumisia kohteita ovat esimerkiksi puistot, joissa puurivit muodostavat kiinnostavia linjoja ja tuovat kuvaan kaivattua kontrastia ja rytmiä. Tämä toimii etenkin pilvisellä ja sumuisella ilmalla. Alkutalven sula vesi luo usein voimakkaan vastakohdan maalla tai rannalla olevaa lunta vasten.

Kun talvi pakkasineen ja paksuine lumipeitteineen pääsee kunnolla vauhtiin, voi kuvata myös talvisia aktiviteetteja: liikkujia hangilla, työkoneita auraamassa lunta, lumen pöllyämistä autojen perässä, varjoja, sekä eläinten ja ihmisten jälkiä.

Kaupungissa runsas lumisade vaikeuttaa liikkumista, mutta sen ei kannata antaa estää kuvaamista.

Lumisateen kuvaus on kiintoisa aihe. Lumisadetta kuvatessa valotusajan haarukointi on avainasemassa. Esimerkiksi valotusajalla 1/15 s – 1/60 s saa jalustalla kuvatessa melko varmasti onnistuneita otoksia. Myös lumeen peittyneet autot, penkit ja muut mielenkiintoiset kohteet odottelevat ikuistajaansa. Mahdollisuuksia on monia.

Aurinkoisena päivänä, varsinkin puhtaalla ja sileällä hangella varjot näkyvät hienosti. Luminen aika on mahdollisuus vuoden parhaisiin varjokuviin.

Talvisia kuvia linnuista, oravista ja kenties muistakin pikkunisäkkäistä saa helposti lintulautojen äärellä. Linnut alkavat saapua ruokintapaikoille enemmissä määrin, kun lunta on tullut jo jonkin verran. Jos onnistut näkemään talvisen metsäjäniksen, kärpän, lumikon, kiirunan tai riekon, voit todeta eläinten mainion suojavärin. Näiden eläinten kuvaamisessa on haasteensa: kuvaajan taidonnäyte on saada onnistunut otos valkoisesta eläimestä valkoisella taustalla.

Kiinnostavia lumisia luontokohteita ovat myös talviset kasvit, talventörröttäjät, ikivihreät varvut, jopa sienet. Kasvimaailman tyypillisimpiä lumikohteita ovat kuitenkin puut, jotka voivat olla erityisen kuvauksellisia. Paljon kuvattuja kohteita ovat pohjoisen tykkykuusikot, joissa on lumen lisäksi kosteudesta kertyneitä, alijäähtyneitä vesipisaroita.

Revontulien esiintyminen on Lapissa melko tavallista syksystä kevääseen. Revontulet lumimaisemassa ovatkin erityisen kuvattu aihe. Vuosittain näkee hienoja otoksia, joissa revontulet värjäävät kuvan alaosan lumista maata. Näiden kuvien tunnelma on hyvin erilainen verrattuna otokseen, jonka alaosassa on valoa imevää tummaa maata. Etelämpänäkin voi onnistua saamaan hienoja hankikuvia, joissa on revontulten väritystä mukana. Se on kuitenkin harvinaista.

Tekniikasta ja varusteista

Lunta kuvatessa kannattaa valottaa hieman yli, jotta kuva ei mene tukkoon, lumi kun hämää kameran valotusmittaria. Toki liika on liikaa – myös ylivalotus voi olla uhkana. Kannattaa haarukoida valotusta, jos asiasta ei ole varma.

Lumisadekuvia, joissa on käytetty salamavaloa, näkyy somen kuvavirrassa joka talvi. Onnistuessaan nämä kuvat ovat todella oivallisia, vaikka niistä näkeekin salaman käytön. Tämä onkin yksi harvoja kuvauskohteita, joissa salaman suora valo kuvassa ei häiritse tai ole neutraali asia, vaan tuo kuvaan lisää kiinnostusta – usein jopa parantaa kuvaa.

Pakkasella kuvatessa kannattaa muistaa pitää vara-akku lämpimässä eli vaikkapa taskussa lähellä kehoa, jotta laitteisiin saa tarpeen tullen uutta virtaa. Myös kameraa voi lämmittää talvitakin sisällä kuvauksen lomassa. Kun tulee ulkoa kylmästä sisätiloihin, kameraa kannattaa pitää kylmässä repussa vähän aikaa. Se estää kameran huurtumista.

Talvella kuvatessa on ensisijaisen tärkeää, että kuvaaja on itse lämmin. Talvikuvaajan kannattaa siis pukeutua riittävän lämpimästi. Kylmän iskiessä kuvausmotivaatio laskee. Kiinnostavassa kuvaustilanteessa voi myös käydä niin, että kuvaaja ei huomaa lainkaan kylmyyttä ja jälkeenpäin kärsii paleltuneista sormista tai varpaista.