Monelle ei ensimmäisenä tule mieleen käyttää puhelinta kamerana luontokuvauksessa, mutta asian voi nähdä myös toiselta kantilta.

Viime vuosina ”oikea” kamerani on yhä useammin korvautunut kännykällä, jopa vaivihkaa. Haluaisin nyt jakaa omia, vannoutuneen järjestelmäkuvaajan ajatuksia ja kokemuksia, miksi näin on käynyt ja millaisia havaintoja minulla on tästä osittaisesta siirtymisestä puhelinkuvaukseen. Kerron niistä tässä yleisellä tasolla ja ne liittyvät vain jpg-kuviin.

Miksi kännykkä eikä iso kamera?

Kännykkä on lähes aina mukana, mikä on ainakin yksi tärkeä syy käyttää sitä kamerana. Muutaman viime vuoden aikana puhelimien kameroiden ominaisuudet ovat kehittyneet hurjasti, ja monissa tilanteissa puhelin onkin varsin käyttökelpoinen kuvausväline. Kännykkä on myös kevyt, ja se on helppo kuljettaa mukana taskussa. Oman kokemuspohjani perusteella keski­hintaisten puhelimien (200–400 euroa) kamerat ovat laadultaan melko hyviä. Kalliimmat ovat toki parempia, mutta itse en ole kokenut järkeväksi sijoittaa tonnia ­puhelimeen, jotta saan sillä hyviä kuvia. Uskallan sanoa, että hintaero ei ole useinkaan mielekkäässä suhteessa laatueroihin. Perustan tämän arvion aiheesta kirjoitettuihin artikkeleihin. Toki kehitys kehittyy koko ajan, ja olen oppinut, että ei kannata sanoa mitään ehdotonta – tässäkään asiassa.

Kännykän käytön haasteet

Ensimmäinen haaste ­kännykkäkameralla kuvatessa on ergonomia. Kokemukseni mukaan kuvaaminen kännykällä kirkkaassa auringonpaisteessa on hankalampaa kuin oikealla kameralla; kameran etsintä on vaikea korvata kirkkaallakaan näytöllä.

Kuvausote on huomattavan epävakaa verrattuna oikeaan kameraan. Tämän lisäksi kännykän ”näppäinten” toimivuus saattaa olla joko liian herkkää tai sitten esimerkiksi laukaisukohta ei reagoikaan kuten pitäisi. Ergonomisesti kännykkä häviää siis kirkkaasti.

Hyviä puolia on äänetön ja myös huomiota herättämättömämpi kuvaus, se on oivallinen esimerkiksi ­ympäristöaiheisessa katukuvauksessa.

Jos käyttää peruskännykän automaatti­asetuksia, kamera pyrkii toisinaan liian matalaan ISO-arvoon ja hitaaseen suljinaikaan. Jos kamera ei ole tuettu, voi kuvasta tulla tärähtänyt. Tämä piirre yllättikin minut alkutaipaleella.

Kuvauskohteet luonnossa

Kännykän kanssa luonnossa liikkuessa sopivia kohteita ovat etenkin maisemat. Siinä puhelin on omimmillaan, varsinkin hyvissä valo-olosuhteissa. Kun ottaa riittävän laajan näkymän, voi pehmeitä reunojakin rajata pois myöhemmin. Kännykkä sopii myös joihinkin eläin tai kasvi maisemassaan tyyppisiin elinympäristökuviin. Lisäksi se toimii monissa tapauksissa kasvien, sienten, kesyjen eläinten ja abstraktimpien kohteiden peruslähikuvauksessa.

Havaintoja kuvien laadusta

Puhelinkameroiden piirtokyky vaihtelee merkeittäin ja hintaluokittain. Keskihintai­silla puhelimilla olen huomannut reunapiirron olevan selkeästi pehmeämpi kuin keskustan – ja tässä ero pokkareihin ja varsinkin järjestelmäkameroihin on erityisen selkeä. Yleensä kännykkäkameroiden piirto­kyky kuvan keskialueella on melkoisen hyvä ja joskus suorastaan erinomainen. Laatuerot kuvan eri puolilla ovat kuitenkin liian suuria, joten vakavammassa kuvauksessa pitää siirtyä joko oikeisiin kameroihin tai todella hyviin kännykkäkameroihin. Niin ikään puhelinkameran zoomaaminen digitaalisesti tekee ainakin oman kokemukseni mukaan kuvista lähes kelvottomia.

Keskihintaisten puhelimien piirtokyky automaattiasetuksilla hämärissä valaistus­olosuhteissa pehmenee kautta linjan. Kaikkiin kohteisiin kännykän kameraa ei kannata käyttääkään: esimerkkinä vihertävä, vähän hämyisä metsä, jossa rinnan otettu oikean kameran kuva ja kännykän kuva paljastavat erot armotta.

Omasta mielestäni kännyköiden suurin heikkous teknisesti on tarkennuksen epävakaus, varsinkin lähelle kuvattaessa. Jos tausta on yhtään sekava, ei oikeaa tarkennusta löydy helposti. Myöskään lähin tarkennusetäisyys ei ole verrattavissa oikeiden kameroiden vastaaviin arvoihin, ja vaativampi lähikuvaus on ehkä parempi unohtaa. Sen sijaan kännykkäkameran tuottama pienen kennon laaja terävyysalue on aika ajoin ­hyvä asia, ja sillä saa tallennettua erilaisia näkymiä järjestelmäkameraan verrattuna.

Laadullisesti ehkä eniten minua on hämmästyttänyt kännykkäkameroiden tuottamien kuvien värien luonnollisuus. Se on ainakin Samsungin kameroissa todella lähellä luonnollista ja ero ­esimerkiksi ­Canonin järjestelmäkameraan on selvä. Värisäätöä ei minun ole ainakaan tarvinnut tehdä, se on etu.

Yhteenvetona voisi todeta, että joissakin tilanteissa kännykkä pelastaa retken jonkinlaisen helppoutensa, aina mukana kulkemisen sekä useissa tilanteissa riittävän hyvän laadun takia – kunhan muistaa ­puhelimen rajoitukset sekä käyttömukavuuden että piirtokyvyn suhteen.

Luulen, että kännykällä kuvausta on vaikea ohittaa, kun sen on ottanut välineekseen luontokuvauksessa, samoin kuin aikoinaan kun siirryttiin diakuvauksesta digi­kuvaukseen. Tuolloin allekirjoittanut piti pitkään diojen puolta laadun nimissä, kunnes digi kehittyi riittävästi ja sen luomat mahdollisuudet ja tarjonta tulivat ylittämättömiksi verrattuna diamaail­maan. Kun antaa kännykälle mahdollisuuden, huomaa sen potentiaalin, vaikka aivan samasta asiassa tässä ei olekaan ­kyse. Oikea kamera ei jää silti unholaan, uskallan ­sanoa.