Maisemakuvaajissa katto korkealla

Kirjoittanut 27.2.2019

Maisemakuvan käsite on laventunut viime vuosina. Helsingissä toimivan Kameraseuran Maisemakuvaajat etsivät tuoreita tapoja nähdä ja kuvata maisema.

Vuonna 2012 Kameraseurassa perustettiin maisemakuvaukseen keskittyvä kerho. Sille oli tilausta, koska moni harrastaja kuvaa maisemia, mutta yksin voi olla haastavaa kehittyä.

Kerhosta muodostui hyvin suosittu. Kuukausikokouksen ohella Maisemakuvaajat on kävijämäärien kärjessä.

– Kerho on ollut vetovoimainen myös koko Kameraseuran jäsenmäärää ajatellen, kerhon vetäjä Hannu Lehto kertoo.

Kerho ei pyri määrittämään tarkasti, mitä maisemakuva on.

– Se voi olla mielenmaisemaa, kaupunkimaisemaa, mikromaisemaa tai sisätilamaisemaa, kerhon vetäjänä noin kolme vuotta toiminut Pirkko Heiniö luettelee.

Hänestä maisemakuva on hyvä silloin, kun se puhuttelee katsojaa. Kun kuvan maisemassa haluaisi itse olla mukana.

– Maisemakuvaajissa ei kilpailla vaan kuvista keskustellaan, Pirkko jatkaa.

– Erotumme muista kerhoista myös siinä, että jokainen näyttää kerrallaan vain yhden kuvan. Se pakottaa miettimään, mistä kuvasta todella haluaa palautetta, Hannu täydentää.

Kerhossa on nähty monipuolinen joukko vierailijoita, kuten valokuvataiteilija Taneli Eskola ja maisemakuvistaan palkittu Kirsi MacKenzie. Kerho tekee yhteistyötä eri maiden ystävyysyhdistysten kanssa. Marraskuun illassa vieraili Suomi-Puola-yhdistysten liiton puheenjohtaja Marjukka Mäyry.

– Pyrimme kutsumaan vieraaksemme taiteellisia luennoitsijoita, jotta saamme yhä laajempaa maisemaa. Esimerkiksi maalaustaiteesta voi ammentaa maisemakuvaukseen, eri taidelajit inspiroivat. Emme halua urautua vain tietynlaiseen maisemakuvaan, Hannu pohtii.

Kolmas kerhon vetäjistä Jussi Jyvälahti on kokenut maisemakuvaaja.

– Aina ei tarvitse lähteä kauas, mielenkiintoista maisemaa on kotinurkillakin. Voi haastaa itseään ja löytää tutusta ympäristöstä uuden näkökulman. Tai jo kertaalleen kuvattua kohdetta voi kuvata eri valotusaikoja käyttäen, silloin tavoittaa uuden tunnelman, hän vinkkaa.

Hannu taas suosittelee kokeilemaan time lapse -kuvausta, se antaa vaihtelua. Vetäjät ovat yhtä mieltä siitä, että maisemakuvaajan luottoväline, jalusta, rauhoittaa kuvaamista. Lisäksi kuvan sommittelua miettii tarkemmin.

Myös kerholainen Ritva Korte pitää sommittelua oleellisen tärkeänä osana hyvää maisemakuvaa.

– Kuvasta tekee mielenkiintoisen jokin etualan elementti, joka johdattaa katseen syvemmälle kuvan sisään.