Valokuvaaja osaa etsiä sattumuksia. Michael ­Neunstedtin Vuoden Kuvaaja -kilpailun viimeisessä osakilpailukuvassa osaset loksahtivat paikalleen. Osakilpailun aiheena oli perhe, ja Neunstedt oli kuvaamassa kokkolalaista pariskuntaa.

– Heillä oli kaksi koiraa, jotka pyytämättä tulivat pihalle makaamaan sopivasti. Se antoi kuvalle mausteen, Neunstedt kertoo.

Myös Vuoden Kuvaaja -kisan ensimmäisen osakilpailun kuvassa sattuma oli Neunstedtin puolella. Osakilpailun teemana oli ”Kehys”.

Neunstedtin kuva oli matkalta Irlannista. Hän oli palaamassa päiväreissulta pienestä kylästä takaisin Dubliniin. Junaa odoteltiin sateelta paossa rautatieaseman pubissa. ­Sade lakkasi juuri, kun juna oli tulossa laiturille. Aurinko paistoi tummien pilvien välistä, oli lämmin myöhäisen iltapäivän valo.

– Kiskojen toisella puolella oli iso ilmoitustaulu, joka oli peitetty. Suojus vähän repsotti. Siinä oli hieno pelkistetty asetelma. Huomasin, että juna oli tulossa, ja se olisi tullut aivan meidän ja ilmoitustaulun väliin. Juoksin nopeasti ottamaan kuvan ilmoitustaulusta. Se oli tilannekuva, vaikka sitä ei kuvasta näekään.

Sattuma ja arjen oudot tilanteet ovat Neun­stedtille valokuvaamisen suola. Hän innostui valokuvaamisesta 1970-luvulla, ja ensimmäinen innostuksen lähde oli legendaarisen ranskalaisen valokuvaajan Henri Cartier-­Bressonin kuva ison vesilätäkön yli loikkivasta miehestä. Cartier-Bresson on Neunstedtin luonnehdinnan mukaan inhimillinen, älykäs ja nokkela. Mestarin lanseeraamaa ”ratkaisevaa hetkeä” Neunstedtkin jahtaa.

– Cartier-Bresson oli myös ensimmäisiä, jotka kuvasivat kinofilmille Leicallaan. Siitä alkoi uusi aikakausi.

Neunstedt on 66-vuotias ja ollut eläkkeellä kolme vuotta. Työuransa hän teki ­reprokuvaajana sanomalehti- ja kirjapainossa. Työhön kuului filmiaikaan filmi­rullien kehittäminen, kuvien vedostaminen ja repro­kuvaaminen painoa varten. Digiaikana Neunstedt teki saman työn skannereilla ja kuvan­käsittelyohjelmilla.

– Kun isoisäni kuoli 1974 perin häneltä ­kameran. Innostuin kokeilemaan. Töissä usein käsittelin uutiskuvia, ja kiinnostuin itse valokuvasta taidemuotona.

Neunstedtin mieluisin kohde on ihminen. Hän ei aina halua poseerauksia, vaan etsii ihmisiä myös eri tilanteissa elämänsä keskellä, vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

– Koitan löytää kuviin pieniä poikkeamia arkisissa näkymissä, säröjä mausteeksi. Mielelläni otan kuviini mahdollisimman positiivista fiilistä. Nyt on muuten niin paljon negatiivisia tunnelmia.

Neunstedt tekee alustavia suunnitelmia kuvilleen vain silloin, kun hän on työstämässä projektia. Muuten hän kuvaa ­spontaanisti, pokkarikamera on aina matkassa mukana.

– Valokuvaaja aina tiirailee, hän toteaa.

Neunstedtin viimeisin projekti on tulossa oleva ryhmänäyttely, joka pidetään ensi vuoden puolella Kokkolassa K.H. Renlundin museossa. Näyttelyn aihe on Kokkolan omalaatuinen Ykspihlajan kaupunginosa, jota Neunstedt kuvailee paikaksi, jossa on paljon kulttuuria ja vahva yhteisöllisyys.

Neunstedtin kameralaitteet ovat Fuji­filmin X-T20 -kamera sekä viitisen eri optiikkaa. ­Kamera on kooltaan pieni ja kevyt, mutta lujaa tekoa ja siinä on APS-kenno.

– Ikää kun tulee, niin ei jaksa kantaa isoja ja raskaita laitteita. Fujifilmin kamerassa on hienoa myös, että se on retrodesign eli aukon­himmennin on objektiivin renkaassa ja ­suljinnopeuden säädin on kameran päällä. Ei tarvitse pyöritellä pieniä kiekkoja.

Kuvankäsittely on ­Neunstedtille valo­kuvauk­sessa oleellinen asia, ­joka on hallittava. Hän vertaa ­tietokonetta ja kuvankäsittely­ohjelmaa digitaaliseen ­pimiöön. Neunstedt ei juurikaan käytä tietokonetta kuvan rakentamiseen, vaan laittaa sillä sävyt ja värit kohdalleen.

– Joskus saatan kuitenkin poistaa vaikka jonkun lampun jalan. Idea ja filosofia on siinä, että kun itselle kuvaa ja on tilanteesta näkemys ja oivallus, niin putoaa pohja pois, jos menee kuvaa myöhemmin muuttamaan.

Digitaalisuus on Neunstedtin mukaan tehnyt valokuvalle myös karhunpalveluksen. Hän itse ei kuvaa puhelimella ollenkaan, mutta muuten puhelimella kuvataan valtavan paljon. Neunstedt sanoo, että kuvapaljouden vuoksi valokuvasta on tullut kertakäyttö­hyödyke ja sen merkitys on arkipäiväistynyt.

– Taidemielessä kuvaavien ihmisten on hankalampi päästä esille. Kantaaottavia kuvia ottavienkin on kuvattava asiansa kiinnostavina, että saisivat huomiota. Ei riitä, että vain tuo aiheensa esille.

KUKA

Michael Neunstedt

66-vuotias kokkolalainen harrastajakuvaaja. Kymmenisen yksityis- ja ryhmänäyttelyä, viimeisin vuonna 2013 Pietarsaaren museossa. Seuraava näyttely ”Projekti Ykspihlaja” vuonna 2021 Kokkolan K.H. Renlundin museossa.