Hannu Hautalan traagisessa mielikuvassa ovat läsnä suru ja kaipaus.

Ensimmäisen ammattiluontokuvaajamme ura on merkittävä. Se ei ole ollut pelkkää selkosilla tanssimista, vaan määrätietoinen pohjalainen on joutunut olemaan piittaamatta eripurasta ja kateudesta, joita hänen kuvat ja menestys on ajoittain kohdannut. Siitä huolimatta Hautala on pitänyt puolensa ja noussut maailmanlaajuiseen suosioon. Hannun mielestä kateuskin pitää ansaita.

Mikä kipinä teki nuoresta autonasentajasta luontokuvaajan?

Ennen armeijaa 16-17 vuotiaana mulla oli lintulauta mettäs. Kuvasin Jupiterilla lintuja metrin päästä eri taustoin. Sieltä kipinä lähti ja on kasvanut, eikä sammu! Muutettuani 1962 armeijan jälkeen Helsinkiin, Kameraseurassa herrat Matti A. Pitkänen ja Otso Pietinen järjestivät juhlavia kokouksia kravatit kaulassa. Niistä sain paljon tiedon jyviä. Olen ollut Kameraseuran jäsen jo 30 vuotta ja sieltä on lähtenyt kuvausteni yksi perusitu. Lehtikuvaajien porukkaan kuuluminen takasi vuosittaiset koulutukset luentoineen. Oli tärkeä tavata kollegoja ja vaihtaa ajatuksia. Päivin ja öin oli tarjolla sponsoreiden olutta ja makkaraa.

Miten maagiset luontokuvasi syntyvät? Onko jotain kuvaamatta?

Sattuma miestä kuljettaa, tapaan sanoa. Luonto tarjoaa yllätyksiä ja joskus pettymyksiä.

Menen luontoon ja odotan. On vähän, mihin pystyn vaikuttamaan. Valtaosa kuvistani on otettu eri piiloista. Olen sellainen piilokojuissa luuhaaja. Joskus montakin päivää menee… Harvoin vaellan luonnossa.

Peukaloinen jäi kuvaamatta. Metsäviklon pesä oli mielessä nuoruudesta asti. Se jäi ikuistamatta, tosin kerran oli lähellä.

50 vuoden uraltasi on yli miljoona kuvaa ja 65 kirjaa. Montako väri- ja mv-kuvaa vuodessa?

Tiedän kuvausmäärät tarkkaan ostamastani filmimäärästä. Parhaana vuonna olen ottanut 27 000 kuvaa, joista 90 % on roskaa. Pääosin kuvat ovat diaa, mustavalkoista 10 %. Värinegalle olen kuvannut vain yhden rullan, kun ei muuta ollut.

Kuusamon Luontokuvakeskus vakiokuvinesi ja kolmesti vuodessa vaihtuvin näyttelyin on ympäri maailmaa saapuvien luontoystävien pyhiinvaelluspaikka. Perintösi säilyy jälkipolville. Entä kotiseutusi luontokohteet?

Oulangan kansallispuiston ainutlaatuinen luonto Kitka- ja Oulankajokien varressa tulee säilymään. Onneksi ilmastonmuutokseen reagoidaan. Luonnossa on tapahtunut paljon 50 vuodessa. Metsiä toki on jatkossakin, vaikka osa puista joudutaan kaatamaan metsätalouden tarpeeseen, tosin luontoarvoja kunnioittaen. Suomi elää puusta!

Lajien suhteen moni asia on muuttunut. Ennen metsoja ja koppeloita lenteli siellä täällä, nyt kanalinnut ovat kadonneet metsistä ja hömötiaiset. Kololintu ei löydä metsää, saati puuta johon kovertaa kolonsa. Muuttohaukat ovat tulleet Lapista ja suokukot kadonneet niiden ruoaksi. Haahkat ovat vähentyneet. Kaikki tosin ei ole ihmisten aiheuttamaa, vaan luonnossa tapahtuu itsessäänkin suuria muutoksia. Ihminen taistelee nyt luonnon vieraslajien kanssa. Minkit ja supikoirat ovat pahoja.

Olisi kiva elää ja katsoa, onko metsämaisema 20 vuoden päästä kovin erilainen.

Valotatko hiukan mielikuvaasi?

Tapahtui tiellä: Suuri suru. Vaala 1972. Yksi ainutlaatuisista kuvistani, joka nyt löytää sopivan julkaisun.

Palasimme Eero Kemilän kanssa kuvausreissulta. Tiellä oli kuollut lintu, jonka viereltä pyrähti lentoon toinen, metsäkirvinen. Pysäytimme auton tilannetta seuraten. Lintu palasi kuolleen yksilön luokse yhä uudelleen. Sehän pitää kuvata, totesi Eero ojentaen minulle kamerani ratin taakse. Sateenharmaa ilma täydensi tilanteen. Canon F1, Leitz Telyt 400mm f/5.6, Novoflexin pikakahva, filmi Agfachrome 50S.

Hannu Hautala

Ikä: 80

Kotipaikka: Kuusamo.

Luonne: Vankka pohjalainen.

Koulutus: Autonasentaja. Luontokuvaajaksi itse oppinut.

Työsuhteet: Itsenäinen yrittäjä.

Mottosi: Kateuskin pitää ansaita!

Terveiset Kamera-lehden lukijoille: Muistakaa, että kamera on vain väline. Vaatimattomallakin laitteella saa sellaisia kuvia, joita minäkin olen ottanut. Pitää vain keskittyä aiheeseen, johon käytössäsi oleva kamera riittää. Kuvaaja sisäinen ajatusmaailma on kuvatessa tärkeintä! Hyvässä luontokuvassa näkyy vuodenaika ja vuorokaudenaika.

Työn alla tällä hetkellä: Valopöydän ja retkivälinevaraston (entinen pimiö) putsaus. Ovat viimeiset kaksi vuotta olleet täynnä. Tärkein paikka on roskakori, jonne kaikki turha joutaa, vaikka olenkin keräilijäluonne.

Kuvauskalusto: 

Neljä EOS 5 runkoa. Putkena 200–400mmm zoomi, jossa sisällä konvertteri ja vielä ulkoinen tarvittaessa sen lisäksi.

Täyttäessäni 70 sain lahjaksi digirungon, jolla jonkun kuvan otin, mutta ei ollut minun juttuni!

Kuvankäsittelyohjelmia en onneksi käytä, tekisin sitä muuten yötäpäivää. Sata parasta -kirjassa on niin loistelias kuvankäsittely, jonka kuvat valokuvaaja Paavo Hamunen on käynyt tarkkaan läpi. Mies todella tietää mitä tekee kuten, että lintukuvissa on oleellista, että silmä ja nokka on terävä, sekä lintujen höyhenpuvun värisävyt vaihtelevat valaistuksen mukaan.

www.hannuhautala.fi

Hannu Hautalan kuvia löytyy myös kuvatoimisto Leukusta: www.leuku.fi