Kun vuosi on lopuillaan, näyttelyt kääntävät katseensa menneeseen.

Mennyt elämä 23.11.2018–13.1.2019
VB-valokuvakeskus
Kuopio | Kuninkaankatu 14-16

VB-valokuvakeskuksessa Kuopiossa teemana on Mennyt elämä. Näyttely koostuu neljän valokuvaajan kuvista. Kuvia yhdistävät paikkojen autioituminen sekä luontoon palaaminen.

Yksi kuvaajista on Jaakko Heikkilä. Hänen Veden kätkemiä huoneita -kuvasarjansa kurkistaa Venetsian aristokratian koteihin. Muita kokonaisuuden kuvasarjoja ovat Martti Matilaisen Takaisin luontoon, Maria Mäen Somnia ja Hanna Koikkalaisen Lakkautettu kylä.

Kuvista välittyy haikeus ja ajan pysähtyminen. Takaisin Luontoon esittelee Suomen katoavia pieniä kyliä, Somnia kuvastaa elämää Skattungbyn ekokylässä Ruotsissa ja Lakkautettu kylä keskittyy vuonna 1948 lakkautettuun Suitsamon pitäjään.

Kapa Syrjäpoluilla 19.10.–20.1.2019
Jyväskylän taidemuseon Holvi
Jyväskylä | Kauppakatu 23

Jyväskylän taidemuseon Holvissa on esillä Kapan retrospektiivinen näyttely, joka esittelee yhden maamme uuden valokuvauksen pioneereista. Martti Kapanen (s. 1949), taiteilijanimeltään Kapa, oli mukana 1980-luvun alussa jyväskyläläisten valokuvataiteilijoiden perustamassa Fotogenesis-ryhmässä. Se julistautui subjektiivisen valokuvan puolestapuhujaksi.

Kapanen työskenteli Alvar Aalto -museon arkkitehtuurikuvajana aina vuoteen 1990 asti. Työnsä rinnalla hän kuvasi myös omia projekteja. Hän käsittelee useimmissa teoksissaan mennyttä aikaa, ihmisen jättämiä jälkiä maisemaan ja menneisyyden muistumia ihmismieleen.

Kapan valokuvateoksille on ominaista maanläheinen vanhojen valokuvien värimaailma. Hän teki pitkään yksinomaan mustavalkoisia valokuvia, joita hän saattoi värittää öljypastelleilla tai vesivärein.

Vesa Aaltonen: Mielikuvia 1.–30.12.2018
Valokuvakeskus Nykyaika
Tampere | Kauppakatu 14

Vesa Aaltosen valokuvien lähtökohtana on suomalainen maisema. Hänen Mielikuvia-näyttelynsä on nähtävillä valokuvakeskus Nykyajassa joulukuun ajan.

– Aiheeni liikkuvat todellisen ja kuvitellun välimaastossa. Etsin toista todellisuutta, joka on piilossa katseilta, hän kertoo.

Aaltosen kuvat ovat unenomaisia häivähdyksiä maisemista.

– Pikkutarkan dokumentoinnin sijaan käytän kameraa siveltimenä. Näin kameraan taltioitu kuva ei välttämättä vastaa näköhavaintoa kohteesta ja yhdennäköisyys muuttuu toisarvoiseksi. Tämä antaa vapauden tulkinnalle.

– Tavoittelen kuviini taianomaista henkeä, jossa pääosassa on valo – se luo muodon ja saa aikaan halutun tunnelman. Auringon valo saa metsän vihreän hehkumaan, mutta valo ei koskaan pysähdy. Valo ei odota kuvaajaansa, on oltava nopea.