Kapua hevosen selkään tai laskeudu tunneleihin alkukevään näyttelyissä.

Wilma Hurskainen, Kati Leinonen & Johanna Sjövall: Yhteisiä unia 16.3.–1.5.
VB-valokuvakeskus
Kuopio | Kuninkaankatu 14–16

Harja hulmuaa, kaviot kopsuvat. VB-valokuvakeskuksessa on esillä kolmen suomalaisen naisvalokuvaajan kuvia hevosista.

Wilma Hurskaisen teokset pohtivat ihmisen ja hevosen välisen ymmärryksen ja kommunikaation mahdollisuutta.

– Eläin on kuin peili, jossa ihminen voi nähdä oman heijastuksensa. Ja ihminen rakastaa omaa kuvajaistaan, hän toteaa.

Oululaisen Kati Leinosen Momentum-sarjan kuvat pysäyttävä hevosen liikkeen poikkeukselliseen hetkeen ja outoon asentoon. Hevosihmisten muotokuvat on toteutettu 1800-lukulaisella märkälevytekniikalla, joka on vakiintunut Leinosen työtavaksi muotokuvan tekemisen välineenä.

Porilaisen Johanna Sjövallin kuvissa hevonen näyttäytyy katsojalle satumaisena, melkein epätodellisena olentona. Komeat hevoset on kuvattu osana upeita maisemia.

Jussi Kivi: Syvällä Deep Down Under 26.1.–29.7.
HAM Helsingin taidemuseo
Helsinki | Eteläinen Rautatiekatu 8

Jussi Kiven kuvien kautta pääset sukeltamaan kaupunkien mielenkiintoisiin paikkoihin, jotka ovat katveessa. Veden alle jääneisiin vankiloihin ja maanalaisiin tunneleihin. Teokset ovat esillä HAMissa Helsingissä.

Kiven valokuvat ovat syntyneet urbaanin retkeilyn tuloksena. Ne haastavat miettimään, mikä merkitys mielikuvilla on siihen, miten katsomme maailmaa, oli sitten kyse kauneusarvoista, poliittisista käsityksistä tai näkemyksestä ihmisen paikasta luonnossa.

– Minua kiinnostaa valo ja vanhanaikainen maalauksellinen kompositio, kuten vaikka Mona Lisan taustalla oleva maisema ja siinä vallitseva valo. Tämä näkymä on tullut mieleeni jättömailla, ja tavoittelen töissäni usein valon tuntua. Se on tärkeä elementti ja on usein sattumasta kiinni onnistuuko se. Taiteessa on oltava aina ihmeen ulottuvuus, Kivi on todennut haastattelussa.

Marja-Liisa Torniainen: Kukaan ei ole saari 3.–28.4.
Kaakkois-Suomen Valokuvakeskus
Lappeenranta | Valtakatu 80

Marja-Liisa Torniaisen valokuvat ovat syntyneet Tampereen vastaanottokeskuksessa. Kuvattavat ovat keskuksen asukkaita Irakista ja Afganistanista, suurin osa heistä lapsia.

Näyttelyn nimi, Kukaan ei ole saari, juontaa juurensa englantilaisen kirjailijan tekstiin.

– Olemme kaikki kytköksissä toisiimme. Niinpä kuvasarjan kantavana ajatuksena onkin kaikkien olentojen perimmäinen samankaltaisuus. Ihminen on ihminen aina ja kaikkialla huolimatta kansallisuudesta, uskonnosta taikka ihonväristä, Torniainen toteaa.

Näyttely avautuu Kaakkois-Suomen Valokuvakeskuksessa Lappeenrannassa huhtikuun alussa.