Nuoria kameraseuroihin – mutta miten?

Kirjoittanut 21.10.2020

Kysymys on vanha, mutta löytyykö uusia vastauksia?

Monet kameraseurat ja Suomen Kameraseurojen Liitto (SKsL) ovat kiitettävän pontevasti ja jo kymmenien vuosien ajan yrittäneet houkutella lisää nuoria mukaan toimintaansa. Miksi hyvän asian menestys on kuitenkin ollut niin vaatimaton? Eikö ”tuote” houkuta vai eikö sitä ole osattu markkinoida – ”myydä” – uusin modernein keinoin ”asiakkaille”? Vai eikö ole kuunneltu riittävästi asiakkaiden toiveita? Vai onko mainonnan peittävyys (advertising coverage) jäänyt heikoksi?

Ensiksikin: eivät valokuvaseurat ole poikkeus. Yhdistystoimintahan ei yleensäkään enää houkuttele entiseen tapaan muitakaan kuin nuoria. Valokuvauksen digimurros koskee kuitenkin erityisesti nuoria kuvaajia.

Digitaalinen kumous mullisti kameraseuratkin

Valtakunnallisen valokuvaajakoulutuksen järjestämisestä alkoi jo 1970-luvulla kameraseurojen toiminnan jääminen aiempaa enemmän pelkästään harrastajien varaan. Se oli kuitenkin vasta pientä alkua. Sitten seurasi digitaalinen kumous. Se ei merkinnyt mullistusta vain tekniikassa eikä aiheuttanut pelkästään jokapäiväisten näppäilyjen jättitsunamia.

Tuo kumous särki jotakin valokuvan historiallisesta lumouksesta. Se arkipäiväisti rysäyksellä valokuvan ja sen käytön: kuvien tulvaa voitiin jakaa helposti verkkoalustoilla – kaikenlaisia: yhdentekevien lisäksi moitteettomia massakuvia, joukossa todella tasokkaitakin, mutta masiiviseen somesäpinään ja -pöhinään hautautuen. Somen tarjoama helppo yhteisöllisyyden korvike saattoi nyt syrjäyttää joidenkin kuvaajien osallistumisen perinteiseen kameraseuratoimintaan.”Kuvailtoja” saattoi nyt viettää oman ruudun ääressä ja somen keskustelupalstoilla, ilman jäsenmaksuja. Pimiökin jäi historiaan.

Mutta tuli lumoukseen uuttakin. Monipuolistihan digi nyt tapoja ”tehdä” kuvaa sen ”ottamisen” sijasta tai sen lisäksi. Varsinkin nuorten kuvittelisi lumoutuneen.

Auttaisivatko samat digitaaliset aseet?

Kameraseuroissa oli jo ehditty haaveilla, että mitä erilaisimpien ”kameroidi”-versioiden ilmaantuminen lähes jokaiselle lisäisi suuresti myös vakavasti valokuvan laatuun suhtautuvia kuvaajia, uusia kameraseuroihin riemulla rientäviä. Heidän jäsenmaksunsa kohentaisivat monen seuran heikentynyttä taloutta. Ehkä nuorista sitä paitsi löytyisi uutta luovuutta – jos ei heti niin ituina, joista kokeneemmat jäsenet voisivat mentoroida uudiskasvua? Tyvestä puuhun noustaan ja tyvestä nousevat vesatkin. Nuorille on voitu tarjota roimia alennuksia jäsenmaksuun täysin jäseneduin – ehkä he seuratoiminnan edut nähtyään myöhemmin ilomielin maksavatkin täyden? SKsL on houkuttanut kilpailuihinsa nuoria heidän omilla sarjoillaan.

Lopulta SKsL on ottanut suojelukseensa Nuoret Valokuvaajat (NVK) yhteistyöltä paljon odottaen. Ehkä nuori kuvaaja lopulta päätyykin jonkin valokuvausseuran aktiiviseksi jäseneksi? Vai onko riski, että NVK:n ns. local-toiminta vain vahvistaa nuorten eriytymistä boomereista? Nuoriahan kokoaa harrastukseensa nimenomaan samanikäisten seura. Perinteiseen seuratoimintaan hakeutuvien keskeisin tavoite on valokuvan laatu.

Vai olisiko ”epäonnistumisen” syynä se, ettei vain ole osattu markkinoida kameraseuroja nuorille samoin asein, jotka ovat ehtineet nuoria someen houkuttaa ja koukuttaa? Onko huomattu muuallakin kuin NVK:ssa Facebookin, Instagramin ym. mahdollisuudet markkinoida seuratoimintaa houkuttelevana ”tuotteena” uusille ”asiakkaille”? Eikö vielä ole vain ymmärretty ottaa mallia niiden algoritmien logiikasta ja tehosta, joita tavarakauppa käyttää nykyisessä markkinoinnissaan? Sehän tunkeutuu puoliväkisin ruuduillemme. Eikö ole yritetty lassota algoritmien nokkeluudella juuri niitä alttiita ”asiakkaita”, joille kannattaisi markkinoida liittymistä ”valokuvauksen harrastajien yhteisölliseen luovaan kehittymisympäristöön” (esimerkki Kameraseura ry:n kirjaamasta visiosta)? Tyytyväisyyskyselythän eivät heitä tavoita.

Kameraseurat jo kyllä tunnetaan

Mutta kuinkahan moni laatukuvaamisesta kiinnostunut ei jo olisi alan yhdistyksistä paljonkin kuullut tai niiden toimintoihin jopa tutustunut? Ilmaista orgaanista markkinointia on lisäksi jo luonnostaan syntynyt, mutta ovatko seurat pyrkineet sitä aktiivisesti edistämään somessa? Miksi sellainen ”lähetystyö” eli konversio-optimointi ei ole onnistunut paremmin?

Entä mahdolliset muut ”asiakkaat”? Olisiko mielekästä kohdentaa tehomarkkinointia juuri tähän asti välinpitämättömiin, käyttäen somen ultramoderneja ovelia salaisia aseita? Mitä se maksaisi työnä ja rahana? Mikä olisi hyöty eli ROI, return on investment?

Sisältö kuntoon ensin

Kaupallisten markkinakonsulttien mieleen ei ole hokema ”Hyvä tuote myy kyllä itse itsensä”. ”Huonoa tuotetta on vaikea myydä” sen sijaan sitä on. Konsultitkin korostavat sisältömarkkinoinnin (content marketing)  välttämättömyyttä. Vasta sitten kannattaa ryhtyä ”myymään”, kun ”tuote-esite” on seuran verkkosivulla edustuskunnossa jo valmiina:  tuoreena, selkeänä, rehellisenä, ”ostajaa” laadulla vakuuttavana. Kosmeettista kikkailua sivuston ulkonäössä sivustoista parhaat ymmärtävät karttaa.

Some antaa kaikille mahdollisuuden osallistua välittömästi keskusteluun. Entä kameraseurat? Osallistetaanko niissä rivijäsenet yhteisölliseen vuorovaikutukseen? Kehitetäänkö toimintoja jäsenistön kanssa keskustellen? Avaudutaanko ulospäin yhteiskuntaan vai riittääkö kuplautuminen omiin pieniin ”kaikukammioihin”?

Keskitytäänkö liikaa keskinäiseen kilpailuun, keskustelun ja muun vuorovaikutuksen jäädessä vähäiseksi? Kiinnostaakohan nuoria perinteinen kilpailutoiminta tai siinä ”boomerien” jakamat pisteet tai arvonimet.  Karkottavatko heitä myös esim. vanhan fundamentalismin sanelemat rajoitukset?

Kiinnostaisiko ainakin kokeilla kameraseuran järjestämää, kaikille alle 30-vuotiaille avointa ja maksutonta kilpailua, vapaalla ilmaisulla, palkintona ”vain” laaja näkyvyys somessa?

Kova ydin on terve

Olemassaolon taistelussa sopeutumiskyvyttömät karsiutuvat. Seurojen kannattaakin edelleenkin yrittää nuoria sitkeästi mukaan ja muokata toimintaansa heidän kanssaan, ajanmukaistaen vanhaa kestävää perustaa, laatuyhteisön kova ja terve ydin turvaten.

Ja laatuvalokuvan lumous kyllä kestää!

Väärä Kurkku

PS – Kerro itse: oletko nuori, jolla on ajatuksia siitä, miten kameraseurat kehittyisivät?  Tai oletko varttuneempi? Pitäisikö nuoria houkutella mukaan? Miksi ja miten? Mitä hyötyä siitä sinun mielestäsi olisi?