Pääkirjoitus: Kuva menee iholle

Kirjoittanut 24.10.2019

Alastomuus on maailman luonnollisin asia – paitsi kun se on valokuvassa. Silmiin piirtyvä paljas keho saa katsojan mielessä enemmän merkityksiä kuin mikään muu kuva.

Alastoman vartalon kuvaaminen on vanha laji. Taiteen alkuaikoina muhkeat mies- ja naisvartaloiden osat edustivat kunnianosoitusta hedelmällisyydelle. Antiikin aikoihin vartalon kauneutta palvottiin niin, että se ikuistettiin marmorisiin jumalien kuviin. 1800-luvun vaihteen taidemaalareita innosti kenties maksullisen rakkauden ”kielletyn hedelmän” kuvaaminen.

Nykytaiteessa alastomuus voi olla huutomerkki ja provokaatio: kritiikkiä yhteiskuntaa, taidemaailmaa tai sukupuolirooleja kohtaan.

Alastonkuva voi symboloida myös ihmisen haavoittuvaisuutta. Paljas iho kertoo tarinaa: arvet, rypyt, erilaiset vartalopiirteet kuvailevat elettyä elämää. Vaatteiden alla olemme kaikki alttiita ja vahingoittuvia.

Alastonkuvat voi tietenkin yrittää jakaa erilaisiin genreihin, vaikkapa naku- ja fine art -kuviin. Samoihin genrerajojen sisään on ehkä liiankin turvallista lukita kuvan arvosta käytävä keskustelu.

Yhtä kaikki, kun kuvaajalla on edessään alaston malli, on hyvä paikka miettiä, mikä rooli alastomuudella tulevassa kuvassa on. Joku kuvan katsoja voi olla sitä mieltä, että jos alastomuus on kuvassa itsetarkoitus ja tarina puuttuu, kuva on tyhjä. Toisenlaiselle yleisölle taas riittää yksinkertainen alastoman vartalon katsomisen riemu. Erilaisille genreille on paikkansa.

Tässä lehdessä esittelemme valokuvataidetta esimerkiksi Spencer Tunickin malliin. Tunick kuvaa alastoninstallaatioita, joissa on ollut mukana jo useita kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Atelieri O. Haapalan kuvakerronnassa palaamme viktoriaanisen alastonkuvan maailmaan, jossa kaikki oli vielä melko viatonta – ainakin näennäisesti.

Alastonmallin kuvauksessa ohjaus on todella tärkeässä roolissa. Marika Kiviharju kertoo omien kokemustensa kautta jalostuneet parhaat vinkit mallin kanssa työskentelyyn.

Mukavia luku- ja kuvaushetkiä ehkäpä vanhimman kuvagenren parissa!

Arja Krank, päätoimittaja

arja.krank@kamera-lehti.fi