Vihdoin menemme kohti kevättä ja valon määrä lisääntyy. Voimme käyttää kuvauksissa vallitsevaa valoa yhä pidemmän aikaa. Lisäksi tämän blogin tarkoitus on vähentää pelkoasi käyttää lisäsalamaa kuvauksissasi 🙂

Lisääntyvästä valosta innostuneena bloggaankin nyt tässä kevään ensimmäisessä blogissa vallitsevasta valosta ja käsisalaman valon yhdistämisestä siihen.
Aloitetaan salamavalon yksinkertaisesta käytöstä: kuinka käsisalamaa voi käyttää täytevalona, kun vaikkapa kuvaa henkilökuvaa ikkunan valossa?

Ikkunan valo päävalona

Esimerkkikuvat on kuvattu eräässä kahvilassa ikkunan ääressä. Kuvauspäivänä sää oli pilvinen ja siten ikkunasta lankeava valo oli pehmeää (auringon peittävä pilviverho toimii kuten suuri tasovalo: se diffusoi suoraa auringon valoa ja muuttaa sen pehmeäksi). Näin voimme käyttää luonnon valoa kuin käyttäsimme suurta tasovaloa studiossa.

Kun käytämme ikkunan valoa päävalona, valotetaan kuva siten, että kasvojen valopuolella näkyvät edelleen kasvojen muoto ja pinnan struktuuri (ks. esimerkkikuva).

Kasvojen valopuoli erottuu myös vaaleampana kuin taakse jäävä tausta, kun malli asetetaan riittävän kauas siitä. Näin kuvaan saa valokuvauksellista valon ja varjon rytmiä.

Kuvauspaikkana ollut kahvila oli suuri ja pimeähkö, joten mallin kasvojen varjopuoli jää kuvassa varsin tummaksi, jopa alivalottuneeksi. Tähän on vastauksena täytevalo. Täytevalona voi käyttää vaikkapa heijastinta, mutta tällä kerralla ratkaisin asian käsisalamalla.

Käsisalama täytevalona

Täytevalo tai tasoitusvalo (fill light) tarkoitaa sitä, että sillä vaalennetaan kuvan varjoalueita halutun tummuisiksi, jotta ne eivät alivalotu.

Kun käytössäsi oleva käsisalama on sellainen, joka ”keskustelee” kamerasi kanssa ja siinä on ns. ETTL-toiminto, voi sitä käyttää täytevalona juurikin tuossa kyseissä automaattiasennossa. Riippuen kuvauspaikan koosta, on mahdollista, että täytevalon tehoa on muutettava -/+ -asteikolla. Useimmiten hyvä lähtökohta on -1.

Esimerkkikuvissa käsisalama on kiinnitettynä kamera päälle. Se on käännetty taaksepäin (kuvaajan selän taakse), ja se osoittaa yläviistoon noin 45 asteen kulmassa.  Kuvaajan takana oleva seinä on vaalea. Näin täytevalo kiertää vaalean pinnan kautta. Samalla sen valon luonne muuttuu pehmeäksi.

Käsisalama on itsessään pienikokoinen valonlähde, ja siten se tuottaa kovaa valoa. Kun se heijastetaan vaikkapa seinän kautta, sen matka kohteeseen kasvaa, sen valo leviää suuremmalle alueelle ja siten se lankeaa kohteeseen pehmeänä valona.

Näin täytevalon luonne vastaakin ikkunasta lankeavaa vallitsevaa valoa (päävaloa). Koska nyt kuvan molemmat ”valonlähteet” tuottavat luonteeltaan samankaltaista valoa, ei kuva näytä salamalla otetulta. Tätähän monet usein pelkäävät – että salaman valo näkyy kuvassa – ja jättävät siksi salaman käytöstä pois kokonaan.

VINKKI

On hyvä muistaa, kun käyttää käsisalamaa täytevalona, että se osoittaa suoraan kuvaajan selän taakse (1). Näin se ainoastaan vaalentaa varjoaleita eikä luo ristivarjoja mallin kasvoille. Jos täytevalo lankeaa mallin kasvoille vastakkaisesta suunnasta kuin ikkunan valo, saattaa kasvoille muodostua ristivarjot. Tämä sekoittaa valokuvauksellisen valon ja varjon rytmin.

Jos täytevalo taas näyttää liian tasaiselta, osuuhan se kasvoihin kohtisuorasti, voi sen suuntaa kääntää. Tällöin se kannattaa kääntää ikkunan puolelle, josta myös päävalo valaisee (2). Näin kuvassa säilyy valokuvauksellinen ja looginen valomaailma. Samalla myös kasvojen varjopuoleen tulee hieman enemmän muotoa ja valon luomaa gradaatiota.

Ensimmäisessä esimerkkikuvassa on käytetty ainoastaan ikkunasta lankeavaa luonnon valoa. Kun katsoo lähikuvaa mallin silmästä, näkee siinä vain ikkunan heijastuksen.

Jälkimmäisessä kuvassa on käytetty lisäksi käsisalamaa täytevalona. Kuvassa varjokohdat ovat selvästi vaaleammat ja mallin silmässä näkyy salama. Mutta näyttääkö kuva muuten salamalla otetulta?

Täytevalon väri ja CTO

Usein käsisalaman värilämpötila on noin 6000 K. Salaman mukana saattaa tulla muutamia eri värisiä suodinkalvoja tai muovisia koteloita, jotka voi asettaa salaman päälle. Usein toinen niistä on oranssi. Mikä se on? Milloin sitä käytetään? Miksi sitä käytetään?

Salaman mukana tulee eri värisiä suodinkalvoja tai muovisia koteloita. Mitä ne ovat?

Värisuotimia on kahdenlaisia. Toiset suotimet muuttavat valon väriä ja toiset valon värilämpötilaa. CTO-suodin (convert to orange) muuttaa valon värilömpätilaa päivänvalon väristä kohti keinovaloa. Värilämpötilan muuntosuotimia on eri vahvuuksia: mitä voimakkaampi oranssi väri, sitä suuremman muutoksen se tekee värilämpötilaan.

Esimerkkikuvissa kamerassa oli WB-asetuksena 5500 K ja käsisalaman värilämpötila on noin 6000 K. Tällöin kasvojen varjojen väri vaaleaihoisella jää enemmän magentan, eli sinipunaisen, sävyiseksi. Tämä värin sävy ei välttämättä näytä kovin elävältä.

Kun asettaa CTO-suotimen täytevalona olevan käsisalaman päälle, muuttaa se valon väriä lämpimämpään suuntaan. Näin kasvojen varjopuolesta tulee vaaleaihoisen ihmisen tapauksessa lämpimän rusehtava sinipunaisen sijasta. Omasta mielestäni tämä sävy kasvojen varjokohdissa on inhimillisemmän ja miellyttävämmän sävyinen kuin sinertävä sävy. (CTO-suotimia valmistavat ainakin Lee Filters ja Rosco.)

Usein hyvä lähtökohta esimerkkikuvan tapauksessa on asettaa täytevalon päälle 1/8–1/4 CTO-suodin.

Ja yleensä seuraava kysymys on, kuinka paljon varjoja vaalennetaan? Tämä on sitten aina valokuvaajan päätös, joka tehdään kuvaan suunnitellun viestin, tarinan tai tunnelman perusteella.

Toivottavasti tämä innostaa sinua kokeilemaan myös lisäsalamaa kuvauksissasi 🙂 Ja tarkemmin ikkunan valon hyödyntämisestä henkilökuvauksessa ja yleensäkin valon näkemisestä voit lukea Valo ja valaisu -kirjasta.

Kiitokset mallina olleelle Simolle 🙂