Kuvasalkku-sarjassa esittelemme yhden kuvaajan teoksia tietystä projektista.

Sari Teräväinen, 48, filmikuvaaja Pornaisista. Teräväisellä on ollut kaksikymmentä omaa näyttelyä, ja hän on osallistunut lukuisiin yhteysnäyttelyihin. Hän innostui filmille kuvaamisesta uudelleen viitisen vuotta sitten. Analogisessa kuvaamisessa häntä kiehtoo prosessi, sen monet mahdollisuudet ja harkittu kuvaaminen.

– Ensimmäisen pokkarikameran sain 11-vuotiaana ja järjestelmäkameran noin 15-vuotiaana. Itseäni aloin kuvata noin 10 vuotta sitten. Kuvissa tärkeää minulle on tarinallisuus, kerronnallisuus ja kerroksellisuus. Haluan tuoda kuvissani esille sisintäni, ja käsittelen paljon asioita kuvaamisen kautta. Kuva-arkistoni toimivat muistinani. Arkistot pitävät huolen, etteivät asiat unohdu kokonaan. Kuvat ovat elämäni peili, josta näkee oman itsensä, ja ne ovat osa terapeuttista hyvinvointia: mielen ja tunteiden karttoja, kuvailee Teräväinen.

Kuvasarjan kuvat ovat omakuvia, mitkä on toteutettu pääsääntöisesti autiotaloissa. Prosessi alkaa talon löytämisestä, jatkuen kuvaamiseen ja valmiin vedoksen esittämiseen.

Kameraseura: Kameraseura Ry.

Kalusto, jolla tämä sarja on kuvattu: Hasselblad 500c/m ja Minolta srT 303b