Sommittelu eli kompositio on monen asian summa. Siihen perehtymällä voi rakentaa mielenkiintoisen ja tasapainoisen kuvapinnan. Sommittelulla tarkoitetaan teoksen kokonaisrakennetta, sitä kuinka esimerkiksi muodot ja värit on teoksessa ryhmitelty. Yleisen näkemyksen mukaan kuva on esteettisesti miellyttävä, kun sen osat luovat tasapainoisen vaikutelman.

Sommittelulla valokuvaaja pystyy ohjaamaan katsojan huomion haluttuihin kohtiin ja näin kertomaan haluamansa tarinaa. On se sitten keskeissommittelu, kultainen leikkaus tai kolmanneksen sääntö. Hyvän sommittelun tarkoitus on järjestää kuvan eri osat yhtenäiseksi, kiinnostavaksi sekä tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi.

Valokuvaajien käyttämä kolmanneksen sääntö on yksinkertainen sommitteluohje. Kuva jaetaan kolmeen yhtä suureen osaan vaaka- ja pystysuunnassa, eli yhteensä yhdeksään ruutuun. Viivojen risteyskohdalle voidaan asettaa kuvan sommittelun kannalta tärkeitä tapahtumia. Näin voidaan saada kuvaan mielenkiintoa valokuviin. Monien valokuvaajien mielestä kolmanneksen sääntö on pikemminkin vain summittainen ohje, koska mielenkiintoisia valokuvia voidaan saada aikaiseksi myös jättämällä noudattamatta sitä.

Kultainen leikkaus on vanha sommittelusääntö. Se saadaan, kun jana jaetaan kahteen osaan niin, että lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan. Eli matematiikkaa.

Muistilistani kuvatessa on: 1. Miltä korkeudelta kuvaan ja onko objektiivi paras tähän tilanteeseen? 2. Miten katse kulkee kuvassa? 3. Mitä kuvassa on reunoilla? 4. Onko kaikki kuvassa välttämätöntä? Vähemmän on enemmän, monesti. 5. Onko kuvassa henkilö, jos on, niin katseen suunta ja kulkusuunta on tärkeää. 6. Ja onko kuvan kohde tarpeeksi selvä?

Kun tietää sommittelun lainalaisuudet, niitä voi rikkoa tietoisesti.

Olen tavannut muutaman kerran valokuvaaja Jaakko Heikkilän. Heikkilä on kierrellyt ympäri maailmaa muun muassa New Yorkin Harlemissa, Venetsiassa, Armeniassa sekä Torinonjokilaaksossa, josta hän on kotoisin. Olen vaikuttunut hänen tavastaan kohdata ihmisiä ja siitä kuinka kuvattavat avaavat kotinsa ovet hänelle. Hänen kuvistaan välittyy kiireettömyys, lämpö sekä luottamus.

Koteihin ei ole helppo päästä, koti on monelle hyvin yksityinen paikka. Meillä oli opiskeluaikana kuvaustehtävä, jossa piti valita talo ja päästä asukkaiden kotiin. Voin kertoa, että se ei ollut helppo tehtävä. Kun sai luvan astua sisään, piti havainnoida tilaa nopeasti, ottaa valon suunta huomioon ja ohjeistaa kuvattavaa. Se oli silloin minulle yksi vaikeimmista kuvaustehtävistä.

Kuvasommittelun ideaa voi tutkia vaikka etsimällä klassikkokuvista kultaista leikkausta.

Kristiina Haaga, vt. päätoimittaja
kristiina.haaga@kamera-lehti.fi