Taidekuvaus – fine dining ja fine art

Kirjoittanut 2.1.2019

Jos ajatellaan taidevalokuvaa (art) ja ruokataidetta (fine dining) huomaamme, että niillä on yllättävän paljon yhtäläisyyttä.

Tein tämän huomion vasta äskettäin, kun olin gaalaillallisella ja näin keittiön tervehdyksen edessäni.

Ensin luulinkin sitä pöytäkoristeeksi. Onneksi maltoin olla hiljaa ja lukea ruokalistan ymmärtääkseni sen olevan syötävää.  Se olikin syötävän hyvää visuaalista taidetta!

Kun tarkastelin herkkupalaa paremmin, huomasin, kuinka monikerroksinen ja taidokas ennennäkemätön ja kokematon yhdistelmä se oli.  Se oli kekseliäs ja herkullinen makupala, joka hiveli monia aisteja.

Juuri tähän taidevalokuvakin pyrkii.  Puhun nyt taidevalokuvasta aika laajassa merkityksessä. Kaikki ne kuvat, jotka ovat syntyneet ajatuksella ”teen uutta ja erilaista” kuvajälkeä ovat taidekuvaa. Kyseessä on siis oma mielipiteeni asiasta.

Taiteellisuus voi tarkoittaa niin sanottuja heilautuskuvia, valikoidun alueen epäterävyyttä tai päällekkäisvalotusta. Zoomaus sulkimen ollessa auki ja lukuisat muut tekniikat edesauttavat taiteellisen valokuvan tuottamisessa.

Palatakseni vielä tähän keittiön tervehdykseen, joka yllätti minut. Aina kun tulee positiivisesti yllätetyksi, jää kiva tunne siitä, että yllätyksen järjestäjä on ajatellut saajaa ja halunnut tuoda mukavan maku- tai katselukokemuksen, juuri minulle.

Sitähän mekin yritämme, kun tuomme kuviamme esille näyttelyyn tai kerhotapaamiseen. Kilpailuissa taas yritämme yllättää tuomarit. Se on jo haastavampaa, koska emme tunne heitä emmekä tiedä heidän kuvamakuaan. Myös kansalliset eroavaisuudet vaikuttavat tuomareiden suhtautumiseen. Tuomarit kiinnittävät huomiota kuvan teknisiin ominaisuuksiin ja sommitteluun. Kuva-alan hallinta ja tasapaino ovat myös asioita, joiden tulee olla kohdallaan.

Näyttelyvieraskin tulee katsomaan näyttelyämme, toivomuksenaan nähdä jotain yllättävää, erilaista ja innostavaa.  Vaikka olen itse rakennetun monikerroksisen kuvan ystävä, pääsee taiteelliseen lopputulokseen ilman suurta kuvankäsittelyäkin. Monipuolisella kamerankäytöllä ja aivonystyröitä hieromalla saa aikaan hienoja taidekuvia. Tähän päästäkseen tarvitaan alan opintoja ja kameran ominaisuuksien hallintaa.

Kaikki kurssit, lehtien ja kirjallisuuden tutkiminen auttavat meitä monipuolistamaan kuvallista ilmaisuamme.  Löydämme uutta sisältöä ja suuntaa sekä opimme uusia taitoja.

Koskaan ei ole liian oppinut. Kameroiden nopea kehitys ja uudet ominaisuudet luovat meille koko ajan painetta pysyä mukana kehityksessä. Välilä tuntuu, että kehitys on liiankin nopeaa. Tarvitseeko järjestelmäkameraa enää ollenkaan, kun puhelimen kamerat ovat kehittyneet niin valtavasti.

Kun idea löytyy, joutuu usein kokeilemaan ja miettimään, miten lopputulokseen pääsee. Joudumme käyttämään luovia ratkaisuja ja kokeilemaan erilaisia lähestymistapoja.  Siinä välissä voi syntyä taas uusia ideoita ja alkuperäinen suunnitelma voi muuttua moneenkin kertaan.

On hauska yllättää myös itsensä!  Siinä onkin yksi tämän harrastuksen ihania puolia. Joka päivä voi yllättyä positiivisesti. Voi luoda jotain uutta ja silmää hivelevää.

Voimme käyttää taitojamme monella tavalla tuottamaan iloa. Suunnittelen hoivakodissa asuvalle tädilleni oveen kiinnitettävää värikästä kuvaa. Se helpottaisi huononäköistä ja huonomuistista ihmistä löytämään oikean oven.

Kuvat luovat mielikuvia, muistuttavat monista asioista ja toimivat silloinkin, kun muisti on heikentynyt.  Vanhustenkeskukset ja hoivakodit järjestävät paljon ohjelmaa asukkailleen. Heille voisi viedä muistitikulla kuvia isolta tv:n näytöltä katsottavaksi ja keskustella niistä hetken vanhusten kanssa.  Vanha sanonta, että kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa, pitää paikkansa edelleen.

Kun olemme työtä ja vaivaa taiteemme eteen tehneet, miksi emme toisi sitä myös näytille? Työstetään kuvia niin kauan, että olemme itse niihin tyytyväisiä. Sitten onkin aika keksiä väylä, mitä kautta niitä voisi esitellä.

Nykyään ei kanavia puutu. Käytössämme ovat kaikki some-kanavat ja erilaiset kuvasivustot, joihin voi tehdä portfoliokansion.  Välillä voisi parhaita teoksia tallettaa myös kuvakirjaksi. Niitä voi käyttää ns. sohvapöytäkirjoina tai antaa lahjaksi. Sohvapöytäkirjat ovat ainakin USA:ssa suosittuja. Pari laadukasta valokuvakirjaa laitetaan olohuoneen pöydänkulmalle. Ne voivat viihdyttää vieraita esim. sillä aikaa, kun emäntä kattaa kahvipöytää.

Kuvien avulla pääsee aina mukavasti jutun alkuun. Yleensä kuvat herättävät kysymyksiä.

Näyttelyt ovat tietysti hyvä tapa esitellä töitään. Se ei ole ihan niin yksinkertaista. Vaatii aika lailla suunnittelua ja rahallista panostusta. Tietokoneen kovalevyllä ne toimivat lähinnä täytteenä!

Fine dining -taide syödään ja siitä voi nauttia makuelämyksen kautta vain hetken. Fine art taas jää elämään ja monien nautittavaksi. Annetaan teostemme puhua ja puhuttaa.