Kansatieteilijä kiersi Suomessa ja sukukansojen parissa

Uuno Taavi Sirelius (1872–1929) oli ensimmäinen suomalais-ugrilaisen kansatieteen professori Helsingin yliopistossa. Hän tuli tunnetuksi patokalastuksen, kansanpukujen ja ryijyjen tutkijana. Muinaistieteellisen toimikunnan kokouksessa 1923 Sirelius kehotti kansankulttuurin tallentamiseen modernein välinein. Hän vaati rahaa ”järjestelmälliseen kansan katoavien muistojen tallennustyöhön, jota on suoritettava muistiinpanoin, valokuvauskonein, piirustimin ja fonografein”.

Katoavien tapojen tallennustyö alkoikin Kansallismuseon ja tieteellisten seurojen yhteisillä kansatieteellisillä tutkimusretkillä. Sirelius johti 1925 ensimmäisen tällaisen retken Hauholle. Täällä hänen tutkimusalanaan olivat rakennukset ja pihamuodot. Sirelius oli voimakas ja määrätietoinen persoonallisuus. Pyrkimys tarkoituksenmukaisuuteen näkyi myös kuvaustyössä. Hän ei valokuvauksessaan pyrkinyt ehdottomaan autenttisuuteen vaan lavasti tilanteita. Tarkoituksena ei ollut sijoittaa toimintaa oikeaan ympäristöönsä, vaan saada kuvallinen todiste itse esineestä ja sen käytöstä. Hauholla Sirelius kuvasi kesäkuussa Yli-Maulan pirtin jouluasussa. Samalla Hauhon retkellä mukana ollut Kustaa Vilkuna kertoo joutuneensa purkamaan kokonaisen halkopinon saunan seinänviereltä, sillä Sirelius halusi kuvan, jossa näkyi myös saunan pieni ikkuna.

Sireliuksen ottamat pukukuvat ovat lähes kaikki lavastettuja. Näkyypä jääskeläisen vaimon päähän pannussa hunnussa museon luettelointinumerotkin. Sirelius kuljetti Kansallismuseon vaatekappaleita mukanaan niiden vanhoille saantipaikoille havainnollistaakseen täällä niiden käyttöä.

Sirelius teki tutkimusmatkoja obinugrilaisten kansojen pariin. Sielläkin hän valokuvasi, ja muistiinpanoissa on paljon yksityiskohtaisia valokuvausta koskevia merkintöjä. Hän kehitti kuvat jo matkan aikana, mutta kehitysvirheitä synnyttivät vaikeat olosuhteet. ”On kerrassaan pirullista työskennellä valokuvausasioissa aluksella, jossa ensiksikin vaivaa tilan puute, toiseksi liiallinen kuumuus, sääsket, pöly ja tuuli.” Suurin osa kuvista onkin otettu elottomista kohteista, sillä tilannekuvia ei Sireliuksen kameralla ja kuvauslevyillä ollut kovin helppo ottaa. Tämä kuvakokoelma on ensimmäinen laaja obinugrilaisia käsittelevä kuvakokoelma Suomessa.

Matka permalaiskansojen keskuuteen oli valokuvauksellisesti haastava. Paikallisen väestön suhtautumisen vuoksi henkilökuvien otto oli välillä mahdollista vasta lahjomisten ja pitkien suostuttelujen jälkeen. Kuvattavasta otettiin yleensä kaksi kuvaa, toinen suoraan edestä ja toinen sivulta antropologisen tutkimusmetodin mukaisesti. Rakennusten dokumentointikin oli paikoitellen vaikeaa. Sirelius halusi ikuistaa vain vanhoja rakennuksia, joten votjakit pelkäsivät Sireliuksen näyttävän kuvat tsaarille osoituksena siitä, miten rappiolle he ovat juopottelun vuoksi joutuneet.

U. T. Sireliukselle kuvat olivat todisteita esineellisestä kulttuurista. Hän käytti valokuviaan usein piirroksien pohjana, jolloin tausta voitiin poistaa. Museoviraston kuvakokoelmiin kuuluviin U. T. Sireliuksen kuviin voi tutustua www.finna.fi – ja www.museovirasto.finna.fi -palveluissa.

JOURNALISTINEN KUVA-ARKISTO JOKA

Asiakaspalvelu ti – to 10 – 15

joka@museovirasto.fi

Puhelin 02 95 33 6127

https://joka.kuvakokoelmat.fi

MUSEOVIRASTON KUVAKOKOELMAT

Sturenkadun asiakaspalvelupiste suljettu muuton vuoksi

Tiedustelut arkisin

kuvakokoelmat@museovirasto.fi

Puhelin 02 95 33 6100

www.kuvakokoelmat.fi