INNOSTUKSEN AIKA

Kirjoittanut 13.5.2022

Kevät ja alkukesä suorastaan syöksyvät eteemme. Nuo ensimmäiset vihreät, jotka paljastuvat sulavan lumen alta luovat mielikuvan, jostain ihanasta. Asuessani Kaliforniassa, ikuisen kesän valtakunnassa en kokenut koskaan kevättä mitenkään erikoisena. Kaikki vihreä ja kukkiva muuttuivat arkipäiväiseksi ja itsestäänselvyydeksi. Tammikuussa jo ruusut kukkivat ja viimeistään maaliskuussa oli tuoreiden mansikoiden aika. Painopiste siellä olikin enemmän ulkolämpötilaan kuin kasvuun liittyvää. Kesällä oli niin kuumaa ja kuivaa, että luonto muuttui melko elottoman näköiseksi ilman jatkuvaa kastelua. Muutenkaan pikkukaupunkimaisessa ympäristössä oli joitain puistoja, mutta ei laajempia viheralueita. Puistoissa oli puita ja pensaita. Puiden tehtävä oli luoda varjopaikkoja piknikille tulleille perheille. Kukkivia kukkia ei juurikaan niistä löytynyt. Kameran ulkoiluttaminen urbaanissa miljöössä ei tuottanut erilaista kuvasatoa vuodenajasta riippuen. Eli kuvaajan oli liikuttava tuntien tai päivien matkan päähän päästäkseen kuvaamaan jotain hienoa, luontoa tai eläimiä. Erilaisia tapahtumia kuten mansikka festivaali ja taateli festivaali ynnä muita järjestettiin melkein joka viikonloppu. Jos sellaisen sanottiin olevan aika lähellä, tarkoitti se ehkä 4 tunnin ajomatkaa. Kaikki oli suhteellista.

Ikoniset kaupungit kuten New York tai Los Angeles ovat asia erikseen. Sieltä löytyy vanha kaupunginosa, kuuluisia rakennuksia ja myös historiallisia kohteita, museoita ja kasvitieteellisiä puistoja.

Maisemassa; meri on aina kuvan arvoinen.

Halusin kertoa tämän, koska täällä suomessa elämme todellista yltäkylläisyyttä, mitä tulee vaihteleviin kuvauspaikkoihin. Jokainen vuodenaika luo omanlaisensa miljöön ja mahdollisuudet. Kaupungit ovat ilmeiltään muutakin kuin asuinrakennuksia ja matalia kauppakeskuksia. Viheralueita on runsaasti ja ne ovat hyvin hoidettuja. Ilman autoa pääsee mainiosti liikkumaan kuvauksellisiin paikkoihin. Olemme onnekkaita! Näenkin jatkuvasti upeita kuvaajakavereiden luonto ja kaupunkikuvia. Osaammeko arvostaa omaa ympäristöämme? Kaikkeen tottuu ja kaikesta voi tulla jokapäiväistä. Hiirenkorvalla olevat koivun lehdet ja ensimmäiset kirsikkapuun kukat ovat minulle aina se odotuksen täyttymys. Taas tulee uusi kesä, uudet mahdollisuudet kuvata jotain mieluista, itselle tärkeää, muistoja herättäviä ja niitä luovia tilanteita.

Kerron teille kesän jälkeen tarjosiko Teksasin osavaltio jotain ennennäkemätöntä. Ainakin väitetään, että Teksasissa kaikki on suurta, mutta onko suuri yhtä kuin kuvauksellinen sen aika näyttää.

Särkynyt sydän on yksi ensimmäisiä kesän kukkijoita.

Itse tutkin innoissani taas kerran kasvun ihmettä ihan oman kotipihan vinkkelistä. Mitä maasta nouseekaan? Aina tulee istutettua myös jotain uutta ihmeteltävää. Nautitaan kesän odotuksesta ja kesästä. Haetaan uutta innostusta kuvaamiseen ja ehkä löydämme taas jotain erilaista. Talven aikana käydyiltä kursseilta on voinut jäädä ideoita, joita on nyt hyvä toteuttaa. Ehkä jokin uusi tapa käsitellä kuvauskohdetta. Uusi näkökulma tai kuvakulma tai jotain mielikuvituksellista.

Hyvät kuvat vaativat usein kekseliäisyyttä ja mielikuvitusta, ajattelua ”outside the box” (laatikon ulkopuolella). Hyvä kamera on se, joka on käytössä. Sen ei tarvitse olla viimeisintä mallia tai jotain määrättyä merkkiä, kunhan kameran ja kuvaajan välinen yhteistyö toimii. Kameran toimintojen hallinta on tärkeää. Usein kuvaustilanteet tulevat ”kuin nurkan takaa”, silloin ei ehdi miettiä mistä aukkoa saikaan säädettyä.

Ihanaa alkukesän aikaa ja innostavia kuvausretkiä kaikille!

Ainakin yksi kirsikankukkakuva tulee otettua joka vuosi.