Jari Silomäki tallentaa elämäntarinoiden pieniä ja suuria hetkiä. Kuvat kertovat myös erilaisten yhteiskuntien murroksista.

Joskus sattuma ohjaa työskentelyä. Jari Silomäki etsi projektiinsa talouden pyörteissä joko kärsineitä tai menestyneitä ihmisiä. Tarkoitus oli syventyä eräänlaisessa välitilassa olevien ihmisten tuntoihin. Useissa maissa kuvanneelle oli luontevaa kääntää katse sekä nopeasti kasvaviin talouksiin että taantuman kurittamiin seutuihin.

Ensimmäiseksi kuvattavaksi löytyi Miklos, asunnoton Budapestistä. ”Kävi ilmi, että majassa asuminen ei ollut tuore asia. Hän ei siis sopinut suunnitelmaani, koska ei ollut joutunut suhdanneheilunnan uhriksi”, Silomäki muistelee. Asunnottomuuden kriminalisointi järisytti Mikloksen elämää kuitenkin pian toisella tavalla, joten Silomäki palasi Unkariin tallentamaan miehen tarinaa. Syntyi herkkä videodokumentti yksinäisestä, karusta elämästä.